On se. - He really is.

Velipojan ammattitaidon arvostus on aina ollut kohdillaan, kiitos veljen suorasanaisuuden, hyvän itsetunnon ammattimiehenä sekä työmäärien perusteella. Mutta nyt se on noussut ihan eri sfääreihin, kun oon tehnyt veljen perheen remppakodissa hommia.

I have always appriciated my brother's skills as a professional carpenter, thanks to my bro's mouthy skills, good selfesteem and the number of the contracts.

But now, the respect has grown so high, when I have helped to renovate their new/old house.

Hämmästyn joka kerta jotain kikkakolmosta, mietittyä ratkaisua, työmenetelmiä, vauhtia, tehoa ja no.. siis sitä..ammattitaitoa, jolla asiat hoituu ja silti ennätetään istua tovi aina kahvilla, puhua syvällisiä ja kuittailla terveen sisaruksellisesti toisillemme.

I'm amazed every time some gimmick to help working, thoughtfully solutions, way to work, speed, touch.. well.. the craftsmanship. And still everytime we have time to sit down with coffee and watch around what has happened and what next. We have spent more time together than never before after childhood and that has been great. It has give us time to talk deeply almost everything about our lives and also time to harass, tease and be pissed off, but that's all normal for us.

Talo on 70-luvulla rakennettu omakotitalo, jossa on nyt pistetty lähes kaikki uusiksi, lukuunottamatta ulkoseiniä.

The house itself has been build 70's, detached house and now, there is almost everything new, except the walls. And I think, it will be ready soon. (Me proud of my bro)

Alkaa olla voiton puolella.
(Mä oon vähän ylpee velipojasta, mut ei kerrota sille, ettei nouse hattuun.)