Uskalluksesta ja osaamisesta

Mietin tuossa keskustelupalstoja lukiessa, monien kysymysten alkuperää. Muutaman kohdalla tuli mieleen, että eikö joku tosiaan osaa tuota asiaa. Ah.. opettajan perusvirheitä. Ei voi osata, jos ei ole koskaan opetettu tai tehty. Suomen armeijaa lainaten; ei voida vaatia, jos ei ole opetettu.

Mietin sitten omaa osaamistani, osaamattomuuttani ja oppimistani. Tekstiilipuolen käsityöt tuli tutuiks kotosalla. Äiti ei hurjasti neulonu, mutta ompeli sitäkin enemmän ja samalla metodilla kuin mä nykyään: "tuosta vähän, laitetaan nuo tuohon ja katotaan mitä tulee". Sain siis koskea ompelukoneeseen ennen kuin yletin polkimelle. Barbit sai hianoja vaatteita. Opin myös samalla sen, ettei se haittaa jos vähän menee huti, aina voi ottaa uusiks tai korjata.

Neulominen on tullut mukaan kuvioihin paljon myöhemmin. Oikeastaan muutama kaveri neuloi ja sit omatoimisesti opettelin itsekin. Toki koulussakin neulottiin, mutta siellä se musta oli järjettömän tylsää.Ne pakolliset villasukat ei oo valmiita vieläkää. Pitsineuleita ja palmikoita testasin vasta pari vuotta sitten ekoja kertoja. Pohdin ohje kädessä, että uskaltaisiko ja sitten tuli mieleen, että kas.. jos mulla on ohje, niin ei se voi olla ylitsepääsemätöntä.. Opin tässä vaiheessa seuraamaan ohjetta orjallisesti. Kärsivällisyyskin kasvoi. Tosin kärsivällisyyttä on kasvattanut muutama muukin asia :)

Puu ja metalli sekä muut kovat materiaalit on lähteny tuolta "kokeilen ja teen, puran ja säädän" -osastolta myös. Tein kymppiveenä kirjahyllyn tiilistä ja laudoista omaan huoneeseeni. Tosin ei sit menny kauaa kun sain sen pitkään odottamani oikean kirjahyllyn, jostain kumman syystä. Kotona oli mahdollisuus tehdä ja touhuta. Myös erään harrastuksen parissa pääsi/joutui aika junnuna jopa opettamaan toisille näitä asioita. Nykyään töissä mietitään usein oppilaiden kanssa ratkaisuja yhdessä ja pyritään samaan aikaan suunniteltu lopputulos. Ratkaisu ei oo mulla valmiina. Itseasiassa tosi harvoin.

Paljon on uuden oppimista ja ennen kaikkea uskallusta uuden kokeilemiseen. Uskallusta testata omia ideoita, kokeilla uusia tekniikoita, materiaaleja. Kärsivällisyyttä ottaa uudelleen, jos meni huti, oppia virheistä ja korjata. Toki jos kallista materiaalia menee hukkaan, se harmittaa, mutta meneekö se hukkaan, jos siitä oppi jotain? Epäonnistumisen sietokyky ja sen kasvattaminen onnistuu tässä hienosti samalla. En pyri kasvattamaan tätä aktiivisesti. Harva käsityö ja itseasiassa mikään asia on niin lopullista, ettei siitä saisi korjaamalla tai uudelleen tekemällä jotain.

Miten se menikään se satu siitä hiirestä, joka ompeli kissalle takkia, mut tuliki nenäliina..