Vuosi taputeltu - Whole year lived

Varikolta hetkeksi bloggaamaan... Vuoden aikana on tullut neulottua, tarveneulontaa lähinnä, uusia ohjeita ja muita härpäkkeitä ei ole syntynyt ja hyvä niin. Luomisen tuska pakkautuu ulos nyt toisaalla.
Eurooppa siirtyy uuteen ALV-kauteen ja niinpä minäkin joudun tekemään ratkaisuja ohjeiden myynnin kanssa.

Päätinpä seuraavaa: Oman blogin ja Ravelryn kautta myynnissä olleet ohjeet muuttuvat ilmaisohjeiksi, lukuunottamatta Kaikki lähti lapasesta -kirjassa olleiden neuleiden yksittäisiä ohjeita. Ne vedän myynnistä pois tänään puolilta öin ja ohjeet löytyvät edelleen kirjasta ja e-kirjasta (joka siis on jatkossakin myynnissä). Muiden tahojen kautta myynnissä olevat ohjeet (twist, vogue knitting etc) jatkuu kuten aiemminkin.

Nämä ratkaisut tein yksinkertaisesti siitä syystä, että päätyöni ei ole neulesuunnittelu ja ohjemyynti, joten en siihen halua kuluttaa kirjanpidollista ja muuta aikaa enempää kuin tarvetta. Tämä sähköisen materiaalin myynnin alv-muutos kyllä piiskaa pieniä yrittäjiä ihan uskomattomalla tavalla työmäärää lisäten. Neulemaailmassa on pakka aika sekaisin ja saa nähdä mitä tapahtuu.

Asiantuntijalausunnot, kuten Kaupan liiton Järvisen: 

"..ei pi­dä on­gel­maa suu­re­na. Hän ar­vioi, et­tä Suo­mes­sa on vä­hän di­gi­taa­li­sia tuot­tei­ta ja pal­ve­lui­ta myy­viä pie­ni­ko­koi­sia yri­tyk­siä." 

kertovat vain hyvin siitä, kuinka vähän todellisuudessa digitaalisten tuotteiden ja palveluiden myynnistä tiedetään. Vaikka joku neuleohjemyynti on nappikauppaa Applen appsien myyntiin,  on se aika monelle suomalaiselle pienyrittäjälle tai yksityiselle elinkeinonharjoittajalle suuri osa vuosituloista... 

Mutta sen pidemmittä puheitta, muutama neulekuvakin kuluneen vuoden nitkutteluista, tarveneulontaahan se hyvin pitkälle, vaikkakin nautinnollista sellaista. Lankana on nykyään paaaljon wollmeisen DK, johon olen hurahtanut kiitettävästi...

Rikke -versio

Veeran Maasälpä

Ainiin, hyvää tulevaa vuotta kaikille!

Shortly in english...
EU and VAT. You know the hell with this in Ravelry discussions etc, so nothing more here. 

I do not sell my patterns anymore via Ravelry or blog. Hold your needles -patterns are sale only via e-book, not single patterns anymore (after this day). Designs in Twist collective and Vogue Knitting etc are sale as before. 

Well, my other patterns.. as I said, I do not sell them, but I opened them downloaded for free. So here you are and happy knitting!

and.. Happy New Year!

Villiä neulomista - Wild knitting

Vuosi 2011 on ollut varsin antoisa (kiitos siitä Teille), mutta myös vaativa.
Viimeisen ison projektin postitin maailmalle tuossa tovi ennen joulua ja olo oli varsin.. tyhjä. Yksi projekti on odottamassa, mutta herkuttelen ideoilla vielä tovin.
Lomailu sujuu rennosti ja aikaa on myös kaivella lankalaatikoita ja tökkiä puikkoja sopiviin paikkoihin. On ollut varsin mahtavaa inspiroitua omista ihanista langoista, joita ei muistanutkaan omistavansa.



Aloitin päällimmäisinä olleilla Maija -paidasta jääneillä langoilla, BC Garnin Semilla Grossolla ja Semillalla.. ja Sublimen sekä Dropsin merinolangoilla.. ja.. noh. kirjaimellisesti lähti taas lapasesta.. nyt tarvittaisiin päättelykeijua tai jotain kotitonttua, joka viimeistelisi työt. Lapasia, pipoja, kynsikkäitä.. ja nyt aamulla aloitin myös sukat. Vielä ei mikään ole tuntunut pakkoneuleelle, mutta seuraava ehkä vähän, tuplalapasen toinen lapanen, ohuehkosta langasta ja tuplana kun pitää tehdä niin äähää. Mutta en ajattele vaan luon ne silmukat... heti tuon sukan jälkeen... ja ja :)

En lupaa lankalakkoa koko vuodeksi, mutta kesään saakka kyllä. On nimittäin oikeasti aika rohkaistua käyttämään ihanuuksia eikä vain pitämään niitä piilossa tyhmissä, pimeissä muovilaatikoissa ja hiplailemaan vain välillä.

Olkoon tämä lankojen laatikosta vapautumisen vuosi!




Riotous needles sounds almost dangerous :). 
The Knitting Year 2011 was great (Thank you all), but also demanding. I decided to relax after sending the last big project over the sea (One still waiting, had to think ideas more). And guess what I have done to relax :). We have spent very relaxing holiday and I have even had time to dive in my yarn boxes. I have found so many skeins and hanks wonderful yarns my own, that I am almost embarrassed, but I'm not. I have been full of inspirations and drive to knit. Wohoo. Found my mojo. 


I begin to knit mittens, hats, fingerless.. all that accessories suitable for one or two skeins. And now I think, I need some fairy or gnome who make some finishings... It has been great to just knit. Not even think about sizing or pattern writing or.. or anything else. Only knit. No pain, pure pleasure :) Well, now I think I might have tu suffer a little, double mittens, the other mitten is still missing, had to work that next, but maybe after the sock I began on the morning... 


I'm not going to spend whole year not-buy-yarn -mode, but at least until summer I will knit from my own yarn boxes. I didn't buy yarn on the autumn either, but still because of many projects I've got more yarn even beginning the autumn. One or two skeins over left here and there... 


Let this year be Free-the-yarn-out-of-the-boxes -year!

Uusia, opettavaisia kokemuksia

Olen päättäväisesti jo useamman vuoden vältellyt erään kansallisen lankatehtaan lankoja. Tätä on kestänyt niin kauan, että olen suorastaan pihalla aika suuren neulojagenren tutuista asioista, langoista ja ohjeista, malleista ja sen sellaisesta. Röyhelöhuivitkin oli ihan uusi termi, mutta tunnistan nyt...toki se taitaa olla jo toisen firman juttuja se.

Niinpä, kun naapurimme kysyi, päätin lupautua paikallisen uuden ostoskeskuksen lankaosastolle päiväksi neulomaan ja vastailemaan kysymyksiin neulomisesta vaikkakin lankaympäristö oli sitä kansallista tehdastuotantoa. Toisaalta en ollut palkattuna paikalla (jos ei lasketa tuotepussillista lankoja, jotka jatkoivat jo matkaansa toiv tehokkaaseen käyttöön), joten en kokenut paineita siltä osin. Aamulla lähtiessä päätin lykätä oman asenteeni taustalle ja nautiskella ihmisistä, neulomiskulttuurin monipuolisuudesta, neulojista, virkkaajista, tupsuntekijöistä ja kaikesta siitä muusta mitä matkan varrella eteen tulee.



Paikanpäälle päästyäni levitin kamat pitkin pöytää, kaivelin puikkoja ja ryhdyin testaamaan lankoja ja välineitä. Kirjoittelen muutamista kokeiluista ja mieleen tulleista aisoista myöhemmin...

Eräs patenttineuleohje tuli eteen parikin kertaa päivän aikana. Onneksi heti aamusta kaksi ihanaista rouvaa istui pitkän aikaa opettelemassa ja pähkäilemässä tuota patenttia, joten osasin iltapäivällä jeesata asiaa eteenpäin. Langankierrolla ja sen suunnalla tosiaankin on merkitystä.



Herkullisin keskustelu käytiin eittämättä kahden rouvahenkilön kanssa, jotka toki tunsin entuudestaankin, mutta kun kieli puhua villasta, suomenlampaasta, kehräämisestä, neuleista, puikkohifistelystä, materiaaleista... ja kaikesta muusta sellaisesta rakkaasta ja tutusta, on sama, niin kyllähän se lähti taas lapasesta. Myös mun käyttämät omat välineet, neliskulmaisia puikkoja ja silmukkamerkkejä myöten herätti kiinnostusta sekä keskustelua. Ullaneule ja Ravelry olivat mainostuslistalla koko päivän.



Päivän aikana huomasin, että on turha nurkutella omassa blogissaan tai keskustelupalstoilla kuinka se eräs lankatehdas monopolisoi tai miten ihmiset on mukamas-hönttejä kun eivät ymmärrä paremman päälle. Erityisesti kuilu pro-nettineulojien (siis niiden, jotka seuraavat aktiivisesti mitä maailmalla tapahtuu, hankkivat lankansa, ohjeensa ja välineensä mistä haluavat ja kaivavat uusia asioita esille) ja perinteisen sukkaneulojan välillä on aika iso ja sen kuilun pienentämiseen - maailmojen yhdistämiseen ja yhteiseen neulomiskulttuuriin on hyvä löytää siltoja. Toivottavasti avasin edes joillekin vaihtoehtoja, tekniikoita, ideoita, perinteisten rinnalle ja toisaalta jäin miettimään sitä tietotaitoa, joka voi olla katoamassa ikääntyvien polvien mukana.

Nautin kovasti mielenkiintoisista tarinoista ja lanka-ohjepohdinnoista sekä uusien ja vanhojen tuttujen tapaamisesta. Hieno päivä, tuli koettua se. Voi taas puhua asioista tiedon, kokemuksen kautta, ei pelkästään mutu-juttuja.



I spent the day on the local shopping mall, in yarn corner, knitting and speaking with people about knitting...and I'm wiser than before. Knitting in the web and knitting is two different things and it was interesting to see other ways enter into this hobby.

Talvi tulee - Winter is coming

Tähän pimeyteen kaipaa syksynkin kannattaja jo vähän valoa. Ympäriinsä on viritelty erilaisia valoja, mutta vasta lumi tuo sen talvivalon. Tänään oli vähän valkeaa maassa ja heti tuli jotenkin helpompi hengittää.

I need light. I love Autumn, but this darkness is too much. We have hang all kind of lights around, but only the snow brings the real winter light. Tomorrow morning there is little snow on the ground and suddenly it was easier to breath.



Saimaa hilpehtii jo jääkerrosta ja kallioilla on hienot liukujäiset kuoret. Tosin kaikkia ei haittaa pieni jää järven pinnalla.. hyvin voi vielä uida.

There is thin ice layer on the lake and rocks also. But there is one of us who doesn't mind is there ice or not on the water, swimming is still great. 



Kirjan enkkuversio on oikoluvussa ja jännää nähdä miten sekin kasautuu.



Kauluri vähän miehekkäämmällä otteella. Lankana oli Handpaintedyarnsin handspun bulky. Yhä ja edelleen tykkään. Omien lankavarastojen kimppuunkäyminen on sujunut suhteellisen hitaasti, joten harkitsen vakavasti langanostolakon jatkamista joulun yli... ehkä yhdellä tai kahdella optiolla?

The manly cowl. Yarn is Handpainted yarn handspun bulky. I still love that yarn. It has been in my stash a few years for this kind of use and now I made this one. I have been not-buy-new-yarn- mode from the summer now and I think I might continue this over the Christmast. My stash is still overload. Seriously.  

Sain Ravelryn kautta tietoa, että Chevalier-lapasten ohjeella on tehty myyntiin lapasia (uusia ja käyttämättömiä) ja ihan kuopiolaisella kirpparilla niitä myydään 13 € parihintaan.
Jos nyt olisin siellä maisemissa, niin kävisin jättämässä terveiset myyjälle. Vaikka osa ohjeista onkin ilmaiseksi käytössä ihan kenelle vain, se ei tarkoita sitä, että niiden perusteella sarjatuotantona saisi tehdä myyntiin kappaleita. Vai tarkoittaako? Jos myyjä olisi kysynyt lupaa, niin olisin sen jopa saattanut antaa, mutta nyt lähinnä ärsyttää. Äyh. Toisaalta kiva, et on niin kiva lapasmalli, että sitä kannattaa myyntiinkin tehdä, mutta Silti Ärsyttää.

1600

Kiitos kaikille kirjajuttuja kommentoineille ja aika mieletöntä palautetta onkin saatu, tuntuupi hyvälle se ja tästä on hyvä jatkaa. Tai no, ihan rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että jatkettu on jo. Pari mallia on kirjan jälkeenkin jo odottamassa julkaisua ja yksi aluillaan lähtemään merten taakse. Mutta sitten olisi ihan oman neulomisen vuoro, hetki ainakin, omia juttusia (onkohan tää hokema menettänyt uskottavuutensa).

Thank you all about comments of the book. It is ready, in Finnish, soon it will be available in English too. It is so great to know that work was worth of it. We'll blog about designs etc to book blog soon. 


I knit last night almost in the dark and should have something brainless and easy to knit. So I took my one skein of Lima and decided to make easy scarf to my SIL, who itches rough wool. I'll test her :) with alpaca now. But this one skein, who the hell bought ONLY one 50 grams skein of great yarn. Me. And now I cannot buy yarn until Christmas. So, one skein scarf it will be. 

Tosin nekin on aloitettu jo, pitää olla aina jotain. Eilen neuloskelin pitkän tovin melkein pimeässä, joten piti kehitellä aivotonta menoa mukana pitkään kulkeneelle Limalle. Rowanin lanka on aikas ihanan pehmoista ja alpakkaista ja mulla on sitä vaan kerä (todella fiksu päätös ostaa vain 50 g, etenkin kun huomaa myöhemmin olevansa lankalakossa ja jatkokeriä ei tuolle tule). Joten, kutiava käly saanee pienehkön huiviretaleen, jolla testataan kutiavuus, eli onko se vain karheahko villa vai jumiiko alpakkakin.

Monessa suvussa on varsinaisia perintöjä ja aarteita jaettaviksi jälkipolville. Niin meilläkin. Jo edesmenneiden isotätien ja ehkä joidenkin muidenkin kätköistä periytyi mulle asti...nappeja. Osa vielä levyissä olevista lienee mummon siskon miehen putiikista 1900-luvun alkupuolelta, osa aikojen saatossa talteen korjattuja erinäisistä vaatteista.


Many families have their treasures to share. So have we. Already gone gran aunties and maybe other late relatives have had interest to collect buttons. And now I have most of them :). These, in the card, are coing from beginning of the 20th century, from my granny's sister and his husbands shop.

Kilpailu

Tämän itsekkään ajatelman kirvoitti Ilu, joka pohti äidinrakkaudella koulumaailmassa kilpailun merkitystä ja tarpeellisuutta.

Kilpailuvietti tai sen puute...
Kilpaileminen on minulla verissä. Se saa toimimaan, yrittämään, pyrkimään eteenpäin, toisten edelle,itseni edelle, olemaan paras lajissaan, oli se laji sitten mikä tahansa. Toisissa lajeissa tosin kokemus ja ikä on tehnyt tehtävänsä ja järki sanoo, ettei voi olla paras, joten ehkä voi nauttia ihan vaan lajistakin...ehkä...

Kilpaileminen saa aikaan vertailua; olenko parempi kuin tuo toinen, vai kenties huonompi. Mitä jos olen huonompi, mitä se tarkoittaa, olenko kateellinen ja hajoan kateellisuuteen, panettelen ja paheksun toisen parhautta vai pystynkö kääntämään tappion pyrkimykseksi olla vähän parempi kuin äsken ja ehkä joskus parempi kuin se joku toinen .Olenko kilpailuviettisenä tyytyväinen olemiseeni ja osaamiseeni vai kenties aina tyytymätön tai keskeneräinen? Olenko parempi ihmisenä jos olen parempi lajissa? Tai huonompi jos olen huono?

Onko minulla huono itsetunto jos vertaan osaamistani toisiin? Tai onko se huono jos jätän tietoisesti vertaamatta, suojaudun muurin taakse, ilmoitan etten osallistu edes kisaan. Ei voi hävitä jos ei osallistu, mutta ei voi myös voittaakaan.

Mitä jos kilpailua ei olisi. Mitä jos minua ei kilpailuttaisi. Lakkaisinko yrittämästä. Olisinko tyytyväinen siihen mitä olen ja osaan. Täysin. Pysähtyisinkö. Osaisinko sitten paremmin nauttia joka hetkestä, kun en olisi matkalla jonnekin, päämääränä jotain. Vai jämähtäisinkö, menettäisin matkan, koska päämäärää ei olisi. Tavoite katoaisi, ei olisi järkeä yrittää.


Miten kilpaileminen näkyy neulemaailmassa?
- No ei mitenkään tietenkään, sehän on harrastelua, pehmeää toimintaa, pehmeillä välineillä. Tiedätte varmaan ne mukavan leppoisat mummot jotka neulovat keinutuolissa.

Ja kakat. Väittäisin, että kun raha ja maine astuu kehiin siirrytään välittömästi kilpailun maailmaan. Ja jo ennen sitä. Onhan ne legendaariset kakkukisat, sukankutomiskilpailut ja vaikka mitkä kirjonta-virkkaus-pullanpyöritysskabat ihan peliä. Leikkimielistä tosin, (ah, onko, jos pitää plagioida voittaakseen..)

Yksi syy neulomiseni tason kehittämiseen on kilpailuvietti. Halu osata tehdä ainakin yhtä hyvin asioita, kuin joku muu. Juu-u. Ihan niin. Muistan kun katselin vuonna 2005 jostain blogista hienoja neulekuvia ja vilkaisin omia tekeleitäni ja totesin että Täytyyhän munkin pystyä tuohon. Ja se, yhtenä tönäisynä sai aikaan hillittömän vimman etsiä lisää tietoa, tutkia neulemaailmaa netissä ja upota syvälle lankaan ja puikkoihin.

Mitä tämä tarkoittaa nyt? Hetkittäistä lamaantumista, kateutta upeiden suunnittelijoiden töiden edessä, kykenemättömyyttä tehdä IHAN omia juttuja ajattelematta muita. Hetkittäin, onneksi vain hetkittäin. Mutta tietoisesti joutuu tekemään töitä sen asian suhteen, ettei ajattele mitä muut ajattelevat, ei vertaile omaa tekemistään toisiin vaan tekee omia juttuja. Pyrkii uskomaan siihen mitä tekee. Ja kun usko omaan osaamiseen, omiin kykyihin loppuu, on lienee parempi siirtyä tekemään ihan jotain muuta.

Onko kaiken kehittymiseni, osaamiseni ja olemiseni pohjalla alkukantainen vietti olla parempi muita, jotta säilyisi elossa? En haluaisi uskoa niin, mutta loppujen lopuksi kaikki on taistelua, kilpailua paikasta auringossa?

Pohdintaa - some thoughts about yarn and etc

Nämäkin, viime vuonna Pukkilan puikkopäiviltä ostetut lankaset odottaa yhä laatikossa.

Elokuun alusta vuoden loppuun shoppailen lankaa vain omasta varastostani. Nih. Vain yksi optio ohittaa tämä ajatus on syksyllä kun italian ihanuudelta tulee uusi lanka, jos se on Niin ihanaa. Tavoite on siis vajuuttaa lankalaatikoita ja oikeasti löytää ne ihanat lankakeräset, joita on tuolla piilossa aika monta. Samalla ehkä myös haastaa itteeni, kehittämään jo olemassa olevista, eikä aina investoida mukamas tarpeeseen uutta.

Okei, toinen optio on toisille suunnitellut, vaadituista langoista tehtävät, mutta ne on eri asia ja niitä ei ole montaa, nekin sellaisia, jotka kuuluvat siihen "haluantehdätämänkokeillamitentoimii"-osioon. Olen rauhoittanut tilanteen sillä rintamalla muuten. Halu tehdä ja kokeilla kaikkea on hurja. Neulehinku hirmuinen, luomisen tuskaa ilmassa, mutta omaan tahtiin, omia juttuja. Muutaman luvatun jälkeen ei ole mitään hetkeen. Ja se tuntuu hyvälle. Voi keskittyä nauttimaan kirjajutuista ja Juniorikin tilasi "sopivan paidan" ja sukkia...

From begining of the August to the end of this year I will not buy more yarn. Any yarn except :) one option for Italian candy if it will be so Candy. And of course designing for others, when I use the yarn what will be given.
But I won't buy more yarn, I'll use my great stash, which I forgot all the time. I have to dive to my yarn boxes and really see what is there. What kind of lovely and great yarns is hidden and need to be find.

I want to knit and create something, let my needles fly without any pressure of dl or something. I want to knit free. And I will. I have only a few designs waiting and they are really something I want to do, but then.. nothing. And it's feels great. I will enjoy the book-things and Jr ordered already a fitting sweater and socks.

Räsymatto

Time to wash carpets. Some thoughts about old rag rugs and memories about working them. 



Matoilla, etenkin räsymatoilla on aina ollut merkitys. Olin ehkä kahdeksan kun paukuttelin mummin ohjeistamana parimetrisen pätkän omaa mattoa kasaan. Räsymatto. Tutkailin mattoja lattioilla ja mietin, että tiedän melkein jokaisen tarinan, ostettuja mattojakin on, mutta tosi moni on mummin kutoma. Ja ne erottaa, niin väreistä ja väriyhdistelmistä, rytmityksistä kuin napakkuudesta. Ostomatot usein on lepsuja, loimet näkyy ja reunat aaltoilee, mummin matoissa ei. Ne on paukutettu kasaan puhtaalla lihasvoimalla, pidetty leveydessä tarkkuudella ja taidolla sekä kuteita on valittu niin keskenään, että ne uppoavat hyvin. Reunat on suorat, napakat, eikä varmasti menee mistään kohtaa mattoa sormet läpi, kuten kävi yhdelle onnettomalle matolle talvella puistelun yhteydessä.



Kuteita leikattiin, inhosin sitä, olin huono, kude ei koskaan pysynyt tasalevyisenä ja katkeili, lakanat oli kivoja leikata, vaatteet inhoja. Piti kiemurrella. Mutta kudetta leikkasi milloin kukakin, sivupuhteina penkillä tuvan seinän vierellä, pyöritti isoiksi palloiksi päreiseen isoon vasuun. Sieltä sitten valittiin pallo jos toinenkin, mallailtiin vierekkäin ja mietittiin värejä. Yhdisteltiin ja valittiin lopulliset pallot mattoon. Oli jännää polkea viriöitä auki, pujotella sukkulaa edestakaisin, paukuttaa pirralla kerros tiiviiksi, siirtää pingotinta ja herkuin kohta oli aina se kun sai pyöräyttää tukkia eteenpäin, kiristää loimi taas sopivaksi ja jatkaa raitaa. Piti muistaa monta senttiä joku raita oli, milloin vaihtui ja mikä tuli seuraavaksi. Puoli metriä päivässä oli hyvä mitta saada kasaan. Siitä sai ylpeillä. Kun matto oli valmis se jäi pyörimään tukille, kunnes loimi oli kudottu täyteen. Sitten jossain vaiheessa kävi kutsu tulla solmimaan päitä ja lopulta sai oman maton kotiin.




Eteisessä on pitkä sininen matto, katselin sitä tänään ja mietin että se on se uusi matto...ja havahduin, että kas, uusi ja uusi, sen mummi teki kun veli syntyi. Eli 28 vuotta sitten. Ja se on uusi matto, ollut lattialla sen 28 vuotta. Mikä kertoo hyvin tehtyjen mattojen kestävyydestä, käytettävyydestä ja ekologisuudesta. Omasta keittiöstä löytyy matto, joka on jomman kumman mummolan lattialta, tehty varmasti 1900-luvun puolivälin tienoilla. Päiden hapsut on jokseenkin entisiä, mutta solmut olemassa, reunat hyvät ja värit vähän haalistuneet, mutta silti kauniisti erottuvat... Täti kertoi joskus, että tunnisti matoista omat vaatteensa, joskus jopa katkerana.. Monta tarinaa, paljon jalkoja ja tassuja, pudonneita voileipiä ja läikkyneitä kahveja..

Niin, siis mattopyykin aika....

.

Ressi.

Sylvimäisyyksiä - Sylvi-thoughts

Sylvi, se alkuperäinen, saapui kotiin viikko sitten. Reissussa onkin kierretty kesästä 2008, joten jo oli aikakin... Eikä takki ollut yhtään rähjääntynyt eikä kärsinyt. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni ihminen on tuota mallikappaletta kokeillut.

Sylvi, the original one came home last week. It has been on the road since summer 2008 so it was the time to come back. And it is still like new. I would love to know how many people have been try it on.

On ollut hienoa nähdä satojen Sylvien valmistuvan.
Ravelryssa tällä hetkellä Sylvin projekteja on 857, sydämiä 11337 ja kommentteja 64.
Lankavaihtoehtoja (käytetty väh 4 krt) on 29 kpl (suosittelen todellakin liittymään Ravelryyn, niin saa helposti paljon vinkkejä eri malleihin soveltuvista langoista jne).

Blogipostauksia Sylviin on liitetty 178 kpl ja forum-postauksia 621 kpl
Avuliaita vinkkejä on jätetty 122 kpl ja oma KAL -forum pyörii jatkuvasti yli 700 hengen voimin. Viimeisimpänä olen päässyt seuraamaan vierestä Trish's Crafty Corner- ryhmän Sylvi- Knit-Alongia ja melkein itkua väänsin kun näin tuossa alla olevan kuvan.

It has been so great pleasure to see hundrets of Sylvi-projects and happy knitters to wear them. In the Ravelry is  now 857 projects, 11337 amazing hearts and 64 comments on the pattern-page. 
29 yarn ideas listed (at least 4 times used yarns)
178 blog postings (one more now 179)
621 forum posts linked Sylvi-pattern
Helpful tips 122 and own KAL-group which belongs over 700 ravelers. The latest it is pleasure to foll Trish's Crafty Corner-groups Sylvi-KAL and almost cry when I saw the photo related. 

Photo is courtesy of Liz-Bith

Kasasin ensimmäisen kerran statistiikkaa vähän tarkemmin ja tämä vetää nöyräksi. Se miksi mietin ja tutkin näitä lukuja on osittain puhtaasti itsekästä ällistystä yhä ja edelleen Sylvin valloittavuudesta ja hyvää mieltä siitä, että niin moni on malliin tykästynyt, mutta on tässä muutakin. Olen monesti miettinyt sitä motivaatiota ja yhteisöllisyyttä, joka neulomisen (ja monen muunkin intohimoisen harrastuksen) parissa nousee ihmisistä esille ja etenkin Ravelryssa konkretisoituu forumeiksi, listoiksi, neuvoiksi, vinkeiksi.. yli miljoonan ihmisen voimin.

Millä sen saman innon, motivaation ja voiman saisi pujotettua tuonne koulupuolelle. Mistä löytyisi se punainen lanka, joka saisi koulun ja oppimisen olemaan edes vähänkin yhtä mielenkiintoinen kuin hyvä neulemalli tai projekti neulojalle...Mikä olisi se Sylvi, jonka ope voisi nykäistä esille oppijoita motivoimaan, kiinnostamaan, ja jonka varjolla, puoli vahingossa syntyisi yhteisöllistä, omaehtoista toimintaa, uusien tietojen ja taitojen oppimista ja kokemusten sekä vinkkien jakamista..

First time ever I really collect these numbers and statistics and it makes me silent and humble. Of course proud also and amazed, still. I have many times thought about community of knitters and motivation, helpful people etc around knitting (and many other passionate hobby). 
Ravelry makes all this very visible, I can see those peoples who makes Sylvi, I can speak with them and specially see how people who do not know eatch other be so helpful and kind with each other. Because of the yarn? Well maybe..I only hope that I have some great Idea how to bring something like this in school to students. How to motivate them to inspired to learn and create something new and own with such enthusiasm like knitters with Sylvi. I'm also a teacher and I want to find the "Sylvi" there too.  

Heavy metal

Kampaajareissulla jäi sen verran aikaa, että pyörähdin paikallisessa käsityökeskuksessa tutkailemassa kolmen sepän näyttelyn. Vaikuttavaa. Taotussa metallissa on aina sitä jotain.

I visited local craft center and there was an exhibit by three blacksmith. Very impresive, heavy metal. 



Eksyin tietysti myös pehmeämmälle puolelle ja kohtasin ehkä tahattomankin mieltä lämmittävän "arvoasteikon"
Hylly on ns. työpuolella, kauppapuolella on erikseen langoille hyllyjä.. mutta se arvoasteikko..
ylimpänä, monivärisenä, kauniisti aseteltuna on Maisa Tikkasen Studion kuituvärjättyä suomalaista villalankaan, ja sitten.. vähän sinnepäin heiteltynä keriä noroa ja puroa ja jotain sellaista, ihan vaan alhaalla, lattianrajassa. Sinänsä pidän tätä melkein pyhäinhäväistyksenä Norolle, Mutta.. tuon kotimaisen langan esille tuonti on niin herkku, etten voi nirpistellä.

I found the softer material also and somehow this shell was great for my patriot and local point of view. Up there were Finnish wool yarn, colored by Maisa Tikkanen Studio, hanks beautifully organised by colors and then, lower, almost on the floor one shell full of open skeins, with no order some Noro skeins etc. The Finnish wool on the stage, it feels so good that I cannot blame them to almost insult the Noro Kureyon. :)

Keppiä vai porkk..appelsiinia? - Thread or reward

Keppiä
- itselle hommissa ja aikatauluissa pysymiseen, mitä hankalampi homma, sen enemmän kierrän. Mulla on paljon opittavaa Villapeikolta.
- yhdelle isolle lankafirmalle kysymysten asettelusta "Omat suunnittelijat on jo täysin työllistettyjä, niin tekisitkö sinä.." Ah.. ykkösketju on varattu, joten otetaan kakkosketju kehiin.
- vapaille sieluille, joiden mielestä kaikki on kaikille. On hienoa, että omat mallit ovat Niin kiinnostavia, että niitä laittomasti jaetaan, mutta lakimieshän se joutui hommiin.

Thread to
- me. I have difficulties to begin hard and problematic works.. Like writing a pattern. I really love to knit, but the pattern.. gosh. I have a lot to learn from Villapeikko.
- one big yarn company, they might ask little nicer "Our own designers are overload, so we decided to ask you..." Well, the 1st choice not possible, take the second one. Ah.. And I always want to be "That where we had to settle".
- free spirits who thinks that everything belongs everyone. it's great that my patterns are So great that they had to share free, and violate copyrights etc, but the lawyer will contact.


Reward goes to Salli today. I think I have told you that she goes tail ahead to the tree if she gets sausage, but What she'll do with the orange?

Porkkana..Appelsiiniosasto menee tänään Sallille. Sanoinko joskus, että tuo otus menee häntä edellä vaikka puuhun nakilla. Noh, mitähän se tekis appelsiinilla?

Luottamuspula suomalaiseen?

Jopa itseäni hieman hämmentää oma suunnaton pettymys Suuri Käsityö -lehden Zimmermann-episodin kanssa. On se lopputulema mikä tahansa ja reagoipa firma(t) miten tahansa, niin olen jotenkin menettänyt luottoni kotimaisuuteen. Olen aina yrittänyt arvostaa suomalaista laatutyötä, suomalaisten tekemisiä ja sanomisia, luottaa niihin ja pitää suomalaisen sanaa luotettavana. Niin se on perinjuurin kasvatettu minuun. Se luottamus kotimaiseen työhön.

Käsityöalalla etenkin odottaa näin pienessä maassa, pienissä piireissä jonkinlaista solidaarisuutta, puskettaan ylöspäin toinen toisiamme. Alan lehdiltä odottaa sitä, että tuodaan esille kotimaisia osaajia ja ulkomailta makupaloja, taitavia maailmankuuluja tekijöitä, jotta voidaan oppia uutta ja nähdä vähän laajemminkin asioita. Lisätä tietoa ja tietoisuutta.

Ja sitten se matto pyyhkäistään jalkojen alta. Ihan vain unohtamalla mainita suunnitellun neuleen alkuperä, vai "unohtamalla". On se laillisesti miten tahansa (ne pienet muutokset ohjeessa, jotta..jnejne.) niin moraalisesti jotenkin luopiomaista, jopa ällöttävää kikkailua. Ilmeisesti virheistä ensimmäinen ei ole Ehkä tapahtunut toimituksessa vaan neuleen langat kustantaneessa ja neuleen neulottaneessa firmassa Teeteessä? En tiedä. Aivan sama, mutta kuten Annash keskusteluissa sanoi:

"SK:ssa ollaan ammattitaidottomia - alan ammattilaisen tulisi olla perillä oman alansa asioista paremmin kuin keskivertopulliaisen ja jos neulomisesta ammattikseen kirjoittava ei tunnista EZ:tä, niin minusta se on ammattitaidotonta - tai sitten moraali on löyhällä ja tietoisesti plagioidaan muiden ohjeita. Se, että kotimaisen neulemalleja tuottavan lehden toimittaja tai mallikirjoittaja istuu ja pähkäilee, mitä ohjeessa voitaisiin muuttaa, jotta ei ihan suoraan voida syyttää kopioinnista, on minusta todella iljettävä ajatus.

Summa summarum: lehti on minusta toiminut joko ammattitaidottomasti tai vailla etiikan häivää. Haluanko kannattaa tällaista toimintaa? En todellakaan."

Mielenkiintoista on se, että muutenkin keskusteluista henkii pöyristynyt ällistys sekä harmi siitä, että miten tällaista voidaan tehdä yhä ja edelleen. Asiakkaiden aliarviointia ainakin tapahtuu rankalla kädellä. Moni on myös pettynyt siihen, että hei, meiltä täältä Suomesta osataan tehdä moista, toki tapahtuu muuallakin, mutta ehkä se kansallisylpeys taas koki kolauksen. Jotenkin vielä ehkä sen oikean unohtamisen voisi antaa mennä läpi sormien ammattitaidottomana mokana, jos lehti tekee korjausliikkeen seuraavassa numerossa, mutta kerää aukipyöriteltyä näyttää siltä, että tämä olisi jopa tahallista, harkittua. Noloa varastamista?

Mitenhän käy mainostajien osalta? jos itse mainostaisin ko. lehdessä, niin saattaisin vaikka vetää mainokseni pois. Tämäkään ei liene ihan utopistinen ajatus enää, tämän päiväisten keskustelujen perusteella.

Olen sydämistynyt. Ihan totaalisesti. Ja äänestän rahoillani, niin kyseistä julkaisua kuin langantoimittajafirmaakin kohtaan.

EDIT: Asiasta tietämättömille, viimeisimmässä Suuri Käsityö -lehden numerossa on yksi malli, joka on lähes identtinen kopio vuonna 1968 julkaistusta maailmankuulusta neulemallista, jota mm. Ravelryssa on kirjattu projekteihin yli 13600 kpl ja siitä on keskusteluja yli 1000 kpl. Lehdessä ei ollut mitään mainintaa mallin alkuperästä tai luvasta käyttää ko. mallia. Asiasta on otettu yhteyttä sekä SK:een, että alkuperäisen mallin suunnittelijan Elizabeth Zimmermannin perustamaan firmaan Schoolhouse Pressiin.

Olipa kerran...

The fictional story about designer's rights and no right's....Sadly only in finnish.. too embarrashed to translate.

Olipa kerran hieno ja mahtava harrastusalan julkaisu. Julkaisulla oli piiiitkä historia ja vankkumaton kannattajakunta lukijoissaan. Innokkaita alan harrastajia riitti joka lähtöön ja julkaisulla olikin paineita tuottaa loistavaa materiaalia joka numerossa...

Julkaisussa suuri ja mahtava toimituskunta sitten eräässä hauskassa toimituskokouksessa ajatteli, että mitäpäs kivaa kehittäisimme lukijoillemme
Joku keksi:
- Olen nähnyt Atlantin takana  hienon harrastukseen liittyvän, monimutkaisen ja innovatiivisen Jutun, voisikohan sen tarjota meilläkin harrastajille?
Tähän toinen noheva toimittaja vastasi
- Tottakai, tehdään se vain meidän omalla kielellä, ja vaihdetaan nimi, niin uppoaa kuin  nyrkki silmään harrastajiin, eihän niistä nyt kukaan voi tietää, että se on Alan Ammattilaisen tekemä Atlantin tuolta puolen.
- No niinpä tehdään, onhan se vanhaa kamaakin, keksitty joskus 1968

Ja niin suuri ja mahtava toimituskunta väänsi julkaisun kasaan ja tarjosi sen harrastajille vieläpä ihan teknisten kuvien ja selitysten kera (kovin innovatiivista)...

Mutta mitä sitten tapahtuikaan
(poiminta harrastajan avautumisesta)
- Mitä helvettiä? Täähän on Alan Ammattilaisen tekemä Juttu vuodelta 1968, jota on tehty maailmalla ehkä satojatuhansia kappaleita siitä ohjeesta? Kaikki täsmää, paitsi että puuttuu se Alan Ammattilaisen nimi ja merkintä luvasta käyttää ohjetta. Onkohan tässä nyt kaikki kohdallaan..

Ja niinpä harrastajien kokoontumisajot ottivat yhteyttä suureen ja mahtavaan toimitukseen, joka joutuikin käyttämään copy-paste-toimintoa urakalla vastaillessaan harrastajien ällistyneisiin kyselyihin. Toimituksessa meni toki torstai ja perjantai miettiessä mitä leikkaaliimataan hate-maileihin ja miten selitetään tämä harrastajien älykkyyden, tiedonhankinnan, tietämyksen ja osaamisen rankka aliarvioiminen.

"Oho ja hups, moka tuli, Alan Ammattilaisen nimi jäi pois Vahingossa, korjaamme seuraavalla kerralla tilanteen (oli myös imarreltu harrastajia tarkkanäköisyydestä, mikä lähinnä ruskealta kieleltä vaikuttaapi)"

No tarinahan ei päättynyt tähän vaan syvä epäily jäi kytemään, että tietääkö Alan Ammattilaisen firma asiasta. Joten nykytekniikkaa hyväksi käyttäen muutama harrastaja lähestyi Alan Ammattilaisen firmaa ja firmasta reagoitiinkin heti....Oliko se nimi jäänyt sitten pois Vahingossa.. kas, se selvinnee seuraavassa numerossa.

Ja tämä tarinahan siis on täysin fiktiivinen... vai mitenhän se nyt menikään..oho ja hups.

Jos tämä on jatkokertomus, niin odotan jatkoa mielenkiinnolla.

Uusia lankatuttavuuksia - New yarns

Oon päässyt hypistelemään ja neulomaan viime aikoina monella mulle uudella langalla.
Kaksi Erittäin miellyttävää ja positiivista tuttavuutta ovat Cascaden 128(rav) superwash sekä BC Garnin Semilla grosso(rav).

Cascade 128 on pehmeää, miellyttävää neuloa ja päällä jotenkin.. "silkkisen" tuntuinen, vähän samanlaista tunnetta, kuin jos langassa on silkkikuituja villan seassa. Ainut miinus on pieni nukkaantuminen jo neulomisen aikana, tosin purin ja neuloin useemman kerran osaa langasta, eikä sitä erota suoraan kerältä neulotusta. Kellään kokemusta cascaden kestävyydestä normikäytössä?. Cascade 128 pikkusisko/veli 220 ei varmasti turhaan ole Ravelryn suosituin lanka.

Toinen herkku on juuri nyt käsissä oleva BC Garnin Semilla grosso. Aika uudessa langassa on tiukka kierre, hyvä tuntuma ja kuohkeus, jotka varmistavat mm. palmikoiden herkkuuden tuossa lankapinnassa. Voisin myös kuvitella, että nukkaantuminen on vähäistä. Pinta on hieman karheampi kuin Cascadessa, mutta ei silti kutita eikä raavi.

Plussana mulle molemmissa on myös paksuus, neuloskelen niitä 6mm puikoilla.

I have got great pleasure to work new yarn labels for me. Two very pleasure new companionship in my yarnbasket are Cascade's 128 superwash(rav) and BC Garn's Semilla grosso(rav).

Cascade 128 is soft, easy to knit and feels something like silky, very pleasure to wear. Only minus is slightly pilling during the knitting. But I knitted and purled and knitted.. some part of the yarn many times and it looks same as only once knitted. So it would be great to hear how Cascade looks after wearing and washing. Cascade 128's little brother or sister 220 is the 1st place in the Popular yarn list on the Ravelry, and I think there is reasons for that. 

The other yarn yammy is BC Garn's Semilla grosso. This quite new yarn is great to work, tight spin, fluffy and soft feel are great. The cables looks great :).  Semilla is slightly more rough than Cascade, but not scratchy. I think it is not so bad to pill than Cascade.

The big plus also is the widht of both yarns. I work using 6 mm needles. 

Almost missed the Gilmore Girls

I spent almost whole weekend working with sketches, drawings, knittings etc... and our television was occupied... Luckily I have an iphone and Booxtv on it. So I didn't miss the Gilmore Girls...


Minulla on nyt käytössä rinnakkain Nokian e75 ja Iphone 3G ja täytyy sanoa, vannoutuneena nokialistina, että taitaa merkki vaihtua seuraavan puhelimenvaihdon yhteydessä. Noksu on taas levällään, kuorenpalat vaan lentelee ja näppikset rutisee, samassa käytössä oleva iphone on kasassa, ehkä muutamaa naarmua rikkaampana.. mutta mikään ei ritise, ratise eikä natise.

Käyttöliittymästä voi vaan sanoa sen, että nokialaisten insinöörien taidonnäyte on kyllä insinööreille suunniteltu (ei pahalla insinöörejä kohtaan), ja iphone ihan taviskäyttäjälle.. periaatteessa kaikki toimii yhden klikkauksen päässä, nokiaa käyttävät tietänevät kuinka monta kertaa pitää painaa ok/kyllä eri nappuloista päästäkseen vaikkapa ladattuihin sovelluksiin. Nokia kuitenkin voittaa vielä kamerassa ja gpsn tarkkuudessa sekä tietty gps-toiminnassaan, tykkään myös näppiksestä, vaikka pikkuhiljaa totun tuohon kosketusnäytönkin näppikseen.

Luontoäiti ja isänmaa

Kyllä se hellii, luontoäiti nimittäin, välillä kuumottaa niin, että hiki virtaa, välillä taas paukuttelee pakkasilla poskille. Tänään aurinko näkyi ehkä 5 minuuttia, tai olisi näkynyt, jos se ei olisi ollut pilvien takana. Metsä näytti kauniille, valoisana hetkenä, sinisenä hetkenä, hämärässä ja pimeässäkin.

Tällä viikolla ollaan oltu jäällä ensimmäisiä kertoja tänä talvena ja taas kerran, niin kuin aina, se hämmentää suunnattomalla suuruudellaan, jää nimittäin, lakeus.. täällä idemmässä kun on mäkiä, notkoja, nyppylöitä, lahtia ja saarelmia, ei tasaista, suurta pintaa, jota pitkin voi kävellä. Se hämmentää pienen ihmisen ja sen pienuuden ihan huomaa keskellä valkeutta, koskematonta hankea. Voi katsella tuttuja maisemia vähän kuin peilistä, sieltä toiselta puolelta... ei meinaa tunnistaa ollenkaan.

Lumi antaa ihan uusia ulottuvuuksia, rimppakinttukoivu näyttää paksulle daamille, ylikäveltävät kuusentaimet töröttävät jykevähahmoisina ja ne miljoonat jäljet tuolla, kuka on kipittänyt mistäkin ja mihin suuntaan. Koiran hajuaistin toimivuus näkyy kerrankin. Ei epäilystäkään mitä karvakorva seuraa nuuskuttamalla tai mihin se seuraavaksi kurvaa, apuviivat ihmissilmälle on piirrettyinä.

Niin paljon kuin kesästä pidänkin, niin tää vuodenaika pimeyksineen tuntuu enemmän omalle. Ehkä se on, se pohjoinen, tai no, itäinen luonteenlaatu, veressä elävä pieni pimeäeläin, joka tuntee olevansa kotona lumisessa metsässä illan hämärtyessä.


It is Independence Day of Finland. I'm happy to live here, middle of the snow now. 

Ei suositella - Not recommend

Tein joku aika sitten Roon, takki on ihana ja onnistui hyvin, mutta kiinnitysvalinta ei onnistunut. Täytyy kai myöntää virheratkaisu ja todeta, sekä laittaa itselle muistiin, että ei enää ikuna moisia solkia lasten vaatteisiin. Ne ei vaan toimi ja aiheuttaa turhaa harmitusta ja päänvaivaa. Edes vasara ei auttanut tarpeeksi.

I made a Roo while ago. Cardigan is great and I love it, but... the clasps ... grh.  They do not work. And the little girl inside was almost miserable trying to keep them in order. Note to myself; never use this kind of clasps in children's knitwears anymmore. Even the hammer doesn't help. 

Bloggaan - siis olen.

Thoughts about blogging, meaning of it etc. I'm not going to end to blog, oh no, this is one of the rooms of my mental-me.

Metapohdintoja.

Google ja Chrome.

Oon sellaillu ja surffaillu verkossa jo pitkään firefoxilla, mutta nyt se tökkii ja kaatuilee. Vaihdoin tänään sekä työkoneella, että privaatilla Chromeen. Helppo siirto, vaivaton ja tarvittavat kilkkeet siirtyivät tuliketkusta mukana pienellä säädöllä. Nyt sitten testataan kauan herkku kestää ja on hyvä. Nopea tämä ainakin on ja tykkään etsimisen ja osoitepalkin yhdistämisestä.

Miten tää liittyy bloggaamiseen.. no sillä tavalla, että sekin on nopeuslaji, aika on rahaa tai jotain muuta. Nyt tuntuu, että oman blogin pitäminen on jotekin taka-alautunut, ei se ole jäämässä pois, ei millään, sillä blogi on yksi henkisen minän huone, jossa voi käydä juttelemassa juttusia omasta näkökulmastaan. Tuntuu vaan, että se näkökulma on ollut jossain muualla. No, elämä on. Yksinkertaisesti työ on nykyään niin paljon läppäri käden ja aivojen jatkeena elämistä, että illalla automaattisesti etsiytyy jo muuta hommailemaan. No niistä hommailuistahan voisi kertoa blogissa, mutta kun ei voi. Argh. Ette usko, miten ahdistaa se, ettei voi jutella neulejuttuja. Ja se onkin hämmentävää. En olisi kuuna kullanvalkeana kuvitellut miten paljon merkitsee blogata neulomisesta.. Hah.. sehän on vaan se prosessin sivutuote, jälkien jättäminen virtuaalimaailmaan. Ja kakat.. se on suuri osa prosessia, itsepohdiskelua, ajatusten synnyttelyä, näyttämistä, vuorovaikutteista kehittämistä, palautteen saamista kesken prosessin, suunnan muuttamista joko omasta tai muiden vaikutuksesta.. ja perhana kun sitä ei voi tehdä, niin joutuu hoitamaan sen koko halvatun prosessin lähestulkoon itsenäisesti.

Koira meni sängyn alle. Viiraa silläkin päässä.

Yoono on muuten toinen kiva kikotin niille, jotka käyttävät mm facebookia, twitteriä ja muutamaa muuta sosiaalisen median palvelua, saapi kaiken seurantaan yhteen palstaan.

Jahas, koira jäi jumiin sängyn alle... pelastuspartio liikenteeseen.

Perjantai-iltaa kaikille!

Pehmeitä pohdiskeluja

Käsissä on lankaa, paljon lankaa. Teen Zarasta Pikkukaverille takkia, tosin aikaa siihen ei olisi, ehkä, mutta tahdon silti takkisen vääntää, viikon päästä on kastajaiset ja pitäähän herrasmiehellä olla takki. Toisaalta postista tulla tupsahti viikolla kasa ihanaa Rowanin Felted Tweediä ja se alkoi heti huutamaan, pomppi puikoille... siitä tulee tavoiteneule, monella tavalla. Sitten olisi korkkaamattomina Dropsin Nepalia, idea ja malli on, enää tarvitsisi vaan toteuttaa. Kassillinen lankaa odottaa myös nojatuolissa, siellä on punaista ja mustaa ja sitä Zaraa.

Talvi tulee, kaipaan villasukkia, lapsi pyysi lapasia "sellaisia joita ei ole kellään muulla", hassu muksu, miehelle pipoa..
Iskeeköhän neulestressi... tai lähinnä oletan, että käy niin kuin aikoinaan kirjoituksiin prepatessa, kun puristus oli ohi, oli nautinto ottaa hömppäromaani esille. Sitä hetkeä odotellessa.. neulonnan hömppäromaania :).

Yarn thoughts. So many yarns to use and to knit. Too many :)