Tästä se alkaa, imuri esiin ja auki. Tässä vaiheessa olin vielä toivossa, että voin suorittaa operaation sisätiloissa. Ei ollut toivoakaan. Kun sain pussin auki, niin järjetön pölypilvi lähti liikkeelle. Pussi kiinni ja ulos. 
Aika yököttävää..mutta mitä ei pupun eteen tekisi. Roskiksen edessä operaatio jatkui. Sormet kirurgisen tarkasti sisälle pussiin, nopea tunnustelu ja sieltähän se pupunen löytyi. Aika surkean näköisenä, mutta löytyi kuitenkin. Nyt sitä odottaa perusteellinen siivous.
Yllätys oli se, miten täynnä pussi oli (pölyä siis)ei ole kauaa pussin vaihtamisesta. Ilmeisesti hahtuvaharrastus, langat ja kankaat on tuonu pölypalleroita nurkkiin enemmän kuin oon olettanu. Onneks ne on nyt jossain muualla kuin nurkissa.
Löysin neulomisen ilon takaisin. Eilen aloitin väsäämään ystille sukkia (lahjakortti lähti jo jouluksi kera vihjeen, mutta päätin tehdä sukat vasta kun ennätän). Sukkaa syntyi kuin itsestään ja tuntui taas mukavalle neuloskella ja saada käsillä aikaan jotain. Selkeästi musta ei olis pelkästään käsityöalan ammattilaiseks. Stressi ja pakkosaadavalmiiksi vie ilon tekemisistä.
Joulun aikaan ennätän varmaankin jonkin verran neuloskella ja syödä suklaata ja juoda glögiä.
4 kommenttia:
no huh! onneksi jänö löytyi.
minäkin olen monesti miettinyt, millaista olisi tehdä ammatikseen jotain rakasta harrastusta. ei välttämättä aina niin kivaa. leppoisaa joulua!
Hyvää joulua! Onneksi sait pupun pelastettua!
Voi pupu parkaa. Miksi sinä sen imurinpussiin laitoit? Onnetonta :|
Pupunen oli varomattomasti pöydän reunalla ja eilen imuroidessa imuttelin sitten tuosta tietokoneen ympäriltäkin, sen samaisen pöydän reunalta. Kuului vain plops.
Lähetä kommentti