Suhteeni neulekirjoihin

Kävin ("taas", huokaa puoliskoni) kirjakaupassa ja törmäsin Alison Jenkinsin The Knitting Directoryyn. Ostin kun halvalla sai. Mukava perusteos, jossa on paljon erilaisia neulepintoja esiteltynä yksinkertaisin kuvin ja ohjein. Kirjassa on myös perustietoja neuleen suunnittelusta sen viimeistelyyn asti. Ei kuitenkaan yksittäisten vaatekappaleiden ohjeita. Tämän tyyppiset kirjat on sellaisia neule- ja ompelukirjoja, joita mä ostan ja joista kiinnostun.

Puu- ja metallipuolen kirjallisuus voi olla ja pitääkin olla spesifimpää, tarkempia ohjeita esim. yksittäisiin huonekaluihin yms. Niissä nimittäin harvoin muoti muuttuu. Toisin kuin vaatteissa.

Oon kuitenkin ihminen, joka seuraa muotia suhteellisen tarkkaan. Ei toki tarkoita sitä, että sitä ois ehkä mun päällä, mutta silmää miellyttää tietyt asiat nyt ja tietyt kahden vuoden päästä. Toki neuleissakin on perusjuttuja, asusteita, sukkia, jne, jotka pysyy aina suht samanlaisina, mutta esim. paitojen väljyydet, hihojen mallit, kaulukset yms. muuttuu ajan mukana.

Näistä muutoksista johtuen, en koe jotenkin tarpeelliseksi ostaa neuleohjeita kirjoissa. Saan netistä ja lehdistä sen mitä haluan ja tarvitsen. Huivikirjoja voisi olla ja ehkäpä palmikkoneuleisiin keskittyviä, mutta erityisesti eri palmikkomalleja esitteleviä kirjoja vois mun hyllyyn vielä tulla, mutta ei ehkäpä muuta, jos ei ihmeitä markkinoille ilmaannu. Sukkasillaankin on saanut niin huonoa palautetta, että mä mieluummin ostan sillä rahalla lankaa. Selasin kirjaa joskus kaupassa, ja se ei iskenyt edes kauniilla kuvillaan, siitä neuletiheydettömyydestä puhumattakaan.

Ainiin, kaksi hyvää syytä halvan hinnan lisäks ostaa tuo neulekirja:
- kierreselkä, pysyy auki ilman vääntöä ja painoja ja pitelemistä
- ensiavaamisella silmille ponnahtanut oxo -ohje niin tehtynä et tajusin sen heti