lauantaina, toukokuuta 20, 2006

Pohdintaa käsityöblogista

Koska tekstin pituus alkaa erehdyttävästi nälkäveisua..eiku jotain sellasta.. Ni kerron tässä heti, että lisäsin tuonne loppuhäntään vielä pätkän.

Nyt kun ei oo postattavaa muuten, koska puikot ei pysy käsissä ilman et nukahtaa, niin pitäänee täyttää nettiavaruutta pohdinnalla, joka on pyöriny mielessä pitkään.

Etukäteisvarotus:
Tarkoitukseni ei ole arvioida, arvostella eikä kommentoida kenenkään blogia henkilökohtaisesti. Tämä ei ole osoitettu kenellekään erityisesti vaan on mun omaa tuntumaa asioista ja muistiin myös itselle vastaisuuden varalle omaa bloggaamista varten. Joten jos palkokasvi livahtaa sieraimeen niin.. sanoudun irti sen uloskaivelusta. Pinsetit on perhekäytössä.

Millainen on hyvä käsityöblogi?

Siinäpä on kymysys, johon löytyy varmasti niin monta vastausta kuin on bloggaajia ja lukijoita. Mutta jos lähtee erittelemään eri osa-alueittain, niin ulkoasu varmaan hyökkää silmille ensimmäisenä. Sisältö on toinen pohdinnan aihe ja sisältöä voi jaotella mm. kuvat, ohjeet, kuulumiset, prosessin kuvaukset jne.

Ulkoasusta siis

Kuten oon valitellu aikasemminkin, niin itte huonolla näytöllä, heik(k)o(n)näköisenä on hankala lukea pinkiltä pohjalta punaisia kirjaimia. Eli paras ulkoasu on simppeli, yksinkertainen ja tyylikäs. Ei värjättyjä kirjaimia, ei kirjavaa pohjaa tekstin alla, ei blinkblink-juttuja. Uusia blogeja selatessa hyppään automaattisesti yli muutaman sekunnin selailun jälkeen sellaisesta blogista, jota en pysty lukemaan ilman, että maalailen pohjaa jne.
Toki tästä selviäis jos vaihtas ohjelmaa jolla lukee blogeja.

Toinen on kappalejaot. Tekstiä hyvin pitkälti pötkössä saa ahdistumaan. En jaksa lukea. Yleensä poimin työkuvauksista langat ja ohjeet nopeasti silmäillen, ja tää on mahdotonta, jos kappalejaot puuttuu. Näytöltä muutenkin tekstiä lukiessa silmä väsyy nopeammin kuin paperia lukiessa, joten kappalejaot on erityisen tärkeitä. Entteriä kehiin.

Kuvat. Aaaargh. Mä haluan sen digikameran. Nyt täytyy mainostaa paria blogia tässä kohtaa. Taivaallisia käsityökuvia löytyy Pura 100% lanasta ja Mustasta villasta
ja toki monelta muultakin, mut nuo on mun lemppareita. On aika turhauttavaa yrittää tiirata mustaharmaata kuvaläikkää, jossa pitäis olla musta neule. Asiaa ei muuten auta yhtään se, että kuvan laittaja pyytää anteeksi kuvan huonoutta.. Vähän sama kuin luennolla esitelmöitsijä sanoo heti aluks et "sori, ettei tästä kalvosta saa selvää, mutta.."

Mua häirää myös se, et jos kuvat ei istu sivulle. Eli ne hyppii miten sattuu tai vääntää kehyksiä tai taulukoita. Mutta nää on asettelujuttuja ja tästä selviää helposti mm. flickrin tai blogspotin autoloadin avulla, jos ei muuten osaa säätää kuvakokoa sopivaksi.

Linkit. Ois toki kiva tietää, ennen kuin klikkaa, et mihin linkki vie, joten linkitysteksti ois mukava olla linkin sisältöä kuvaava. Toisaalta linkin osoitteen näkee tuolta alapalkista, kun hiiren vie linkin päälle, joten ei kamala onkelma. Linkkien väri ois muuten kiva olla kans sellanen, et taustan kanssa niitä voi lukea helposti.

Sisältöä kohti

Tekstit. Näihin vaikuttaa paljon se, kenelle bloggaaja pitää blogia ja onko tarinointi esim. perhe-elon kuvausta samalla vai pelkkää käsityötä. Perhekuvauksia on usein mukava lukea, tästä esmes Susanna on mun suossari, ja onkin loistavaa, jos käsityöt on siinä seassa. Toisaalta pidän myös siitä, että erotellaan selkeästi perhejutut ja käsityöjutut kappalejaoilla tai otsikoissa jo. Riippuu paljon päivästä millon lukee.

Kirjakieli on toki aina siivoa luettavaa, mut äs juu sii, mä itte kirjoitan kuten puhun, joten puheenomaisuus ei todellakaan haittaa. Oikeinkirjoituksessa mua häirää ainoastaan yhdys sana virheet. Ne saa mun sisäisen äikänmaikkani ärisemään. Itsas ne häirää niin paljon, että saattaa jäädä hyvä blogi muuten pois luettavien listalla.

Ohjeet ja prosessikuvaukset on tietysti käsityöblogien suola ja sokeri. Ne on parhaita. Mä oon itte huono kirjoittamaan selkokielisiä ohjeita ja siks tuntuu niin hienolta kun joku väsäilee ohjeita toisten iloksi. Näitten julkaisu on musta myös ihan loistavaa. Ihmiset antaa vapaaehtoisesti omaansa toisille jakoon ilmaiseksi. On muuten kohteliasta heittää ohjeen julkaisijalle kommentti, kun käyttää ohjetta. Eikä oikeastaan kohteliaisuuden takia vaan on mielenkiintoista seurata oman ohjeen kehittymistä ja käyttöä.

Prosessikuvaukset taas kertoo ajatustyöstä käsillä tekemisen rinnalla. Siitä miten kokeilun, oppimisen ja ähräämisen kautta pääsee lopputulokseen. Kuvaukset muuten näyttää sitä todellisuutta, et mitä tapahtuu langan ostamisen ja valmiin työn välillä. Sei oo ihan pikkujuttu.

Kuvista sisällön osana. Kuva kertoo yhä vieläkin enemmän kuin tuhat sanaa. Joten kuvallinen postaus, kuvia vilisevä blogi on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin kuvaton.

Muuten, tässä vaiheessa kommentoin muksujen kuvien laittoa nettiin. Harkitkaa hyvän bloggaajat sitä millaisia kuvia näytätte. Nettimaailma vilisee monenmoista tallaajaa. Laittaisitko itsestäsi alusvaatteisillaan kuvia nettiin tai muuten vähissä vaatteissa.. Helpoin varmaan kuvitella itsensä muksun paikalle ja sitten miettiä julkaiseeko kuvan vai ei. Tutuille tai sukulaisille kuvia voi laittaa näkyville erilaisten salasanallisten palveluiden taakse.

Linkit. Mistä ohje on? Mistä lanka on tilattu? Missä on ale? Mistä puikkokoot näkee? Missä on sukkataulukko? Missä on uusia ohjeita? Aaaaah..linkkaaminen on lukijalle taivasta. Ja on myös olennainen osa blogien välistä keskustelua sekä ideoiden ja aiheiden kehittelyä.

Tunnelma

Joku kirjoittaa hersyvän monisanaisesti huumoripläjäyksiä, toinen tiukkaa asiatekstiä.. Monia tyylejä erottuu ja parasta on se monimuotoisuus mikä blogeista löytyy. Paras tunnelma syntyy blogiin silloin kun kirjoittaja kirjoittaa omaa tekstiään. On persoonallinen. Ei pyri tekemällä tekemään jotain muuta kuin on. Pakkovääntämiset erottuu aika selvästi ja ne tökkii heti.

Mä en myöskään pidä siitä, jos lukijalta Vaaditaan jotain. "laita kommenttia jos näet tämän!" En muuten varmaan laita. Muutenkin sellanen kerjäämistunnelman välittyminen alkaa ahdistaa myös. Kyllä teitä luetaan ja teidät huomataan. Itsevarmuutta kehiin. Jos on pakko pyytää kommenttia, jotta huomaa oman olemassaolonsa niin voi varmasti muistuttaa itselleen miksi pitää blogia. Onko se muille vai itselle ja miksi... Marttyyriasenne saks.

Eri asia on pyydellä apuja tai äänestyttää "napit vai vetskari" -tyylisesti. Ne on mielenkiintoisia seurata ja ottaa osaa. Samalla näkee oman maun verrattuna muihin (köh.. molen aika usein siellä toisella laidalla) ja myös sen prosessin käsityön etenemisestä. Näihin otan usein osaa ja no, apuja kiljuin vasta vähän aikaa sitten. Vuorovaikutuksellisuus näkyy hienosti ja se nopeus.. apua saa 95% varmuudella alta puolen tunnin. Tai ainakin empaattisen kanssaeläjän pohdinnan.

Kommentit muutenkin.. Töiden arvostaminen, työprosessin seuraaminen, ideoiden saaminen ja esille tuominen jne. Loistavaa. Itse kommentoin ehkä pariin kolmeen postaukseen päivässä, riippuen jaksutasosta, mutta voisin kommentoida enemmänkin. Usein joku on vain jo vienyt sanat suusta.


Tiivistetysti voisi miettiä hyvän käsityöblogin tunnuksiksi selkeyden, laadukkaat kuvat, hyvät linkitykset, kirjoittajan itsetuntemuksen tai/ja itsevarmuuden, persoonallisuuden sekä vuorovaikutuksellisuuden positiivisesti.

Ja jos jatkaisin tätä postausta vielä, niin jatkaisin ärsyttävään markkinointi-opettaja-vaativaan tyyliin: "Vai mitä mieltä sinä olet?"

Edit: Lisätty persoonallisuus (kts. kommentit), pilkkuja :) ja lasten kuvista huomautusta korostettu (kts. kommentit)

Edit: Lisähuomautus.. jäin miettimään Ziinan sanoja. Älkää ihmeessä ottako tätä vakavasti..niin, että pitäisi omaa bloggaamista alkaa rajoittamaan, ruotimaan, säätämään jne. Olkaa omia persoonianne ja antakaa tuotoksenne syöksyä juuri siten kuin se tuntuu hyvälle. Jokainen tekee ensisijaisesti ITSELLEEN.

Pohdinta on se, mitä MINÄ ajattelen käsityöblogista ja miten MINÄ koen hyvän sellaisen. Nämä seikat vaikuttavat MINUN blogien lukemiseeni ja koukkuuntumiseen. Minun mielipiteeni, minun ajatukseni. Yritän itse tehdä näiden mukaan, huom yritän. Aluksi tein tätä vain itselleni - muistiin sen mitä olen tehnyt, miten, millä silmukkamäärillä jne. Nyt teen tätä myös toisille, koska koen olevani osa yhteisöä ja pystyväni antamaan sekä saamaan jotakin. Mutta teen yhä tasan niinkuin itse haluan.

Uusista blogeista. Mä käytän blogilistaa. Selaan lähes päivittäin "uudet blogit" läpi, siis ne tiivitelmät ja nytkin on kokeilussa neljä ihan uutuuttaan kiiltelevää käsityöblogia. Toinen uutuuksien löytöpaikka on "Suomalaiset neuleblogit". Kaiken kaikkiaan seuraan aktiivisesti n. 40 kotimaista käsityöblogia ja kaikkia listoilla olevia muita satunnaisesti.

Kiitos aktiivisesta keskustelusta, joka on syntynyt kommentteihin. Sitä saa jatkaa.

43 kommenttia:

vanilla85 kirjoitti...

Vaikka, et mielipiteitä pyytänytkään, niin allekirjoitan tämän täysin. Vaikka en itse siihen aina pystykkään omassa blogissani.

ilu kirjoitti...

Joo!
melko pitkälti olen samaa mieltä. Varsinkin ihan tuo viimeinen alkoi suorastaan naurattaa: tuollainen ylhäältä päin katsova, opettajamainen "Vai mitä sinä tästä alattelet" -tyylin kirjoittelu on todella ärsyttävää!

Mutta sitten toisaalta ajattelen, että kukin pitäköön ihan just sellaista blogia kuin haluaa, minä voin sitten seurata niitä, joita haluan :-)

Jepy kirjoitti...

Jeps, näinhän se asia tiivistetysti onpi :o)

Villasatu kirjoitti...

Jes, samaa mieltä minäkin. Mä yritän (taiensiis YRITÄ vaan sellaista siitä vaan tulee) kirjoittaa mitä mielessä on, itselleni osittain ja tarkoituksena on toki muillekin. Aina ei siis neulei(s)ta :-)
Oispa vaan jotain näytettävää välillä ;-)

Kommentoinnista: Mä olen sitä miettinyt että mihin sitä kommentoisi kun ottaa käyttöön jonkun mallin. Oisko tuoreimman postin kommentit hyvä paikka... Kaiketi.

Helminalle kirjoitti...

Joo, sitä mieltä, että samaa mieltä. Kyllä.

Ja kuitenkin, onneks on niin paljon niin erilaisia blogeja ja kaikki on omalla tavallaan itsensä (tai siis pitäjänsä) näköisiä.

Ja onneks saa olla just sellainen blogi/bloginpitäjä kuin ehtii/jaksaa/osaa/viitsii/keksii. Rimaa ei saa missään tapauksessa nostaa liian korkealle, mut hyvähän noita perusjuttuja olis itse kunkin ottaa huomioon.
Itse esim. ajattelen niin, että juu kyllä kuvattomat postaukset on tylsiä, niin kuin on monta kertaa todettu. MUTTA en hertsyygelis sentään ala nappailla kuvia puolelta öin nettiä varten, jos en kerta kaikkiaan oo niitä ehtinyt päivällä napata. ja mun blogissa esmes saattaa tulla viikkokin kuvattomia, mutta se on sitten mun moka. En siis vetänyt herneitä tai papuja nenään tästä vaan lähinnä tarkoitan, että jos paineita kuviin tai muuten blogin teksteihin tms. alkaa tulla jostain oman pään ja ehtimisen ulkopuolleta, niin se on kurjaa.

Kukin kirjoittakoon loppujen lopuks tyylillään.
Lasten kuvista tuon varoituksen laittaisin vielä alleviivattuna. Mulla on siinä tosi selkeä raja.


Ja nyt seuraavalle kommentoijalle tilaa....

eusu kirjoitti...

Joo, oon aika paljon samaa mieltä!!

Mutta blogissa tärkeintä on persoonallisuus:) Se että blogi on just kirjoittajansa näköinen... Tai ainakin itse pyrin siihen omassa blogissani. Mä en kirjoita perheasioistani (sorry) enkä muista elämääni liittyvistä jutuista, paitsi siihen mikä liittyy jollain tavalla käsillätekemiseen, ym... Silti haluan, että blogissani näkyy MINÄ, siksi haluan jotain tuoda persoonallisuudestani muillekin, vaikka olenkin siellä "kasvoton".

Itse pidän kuvien laadukkuutta suhteellisen tärkeänä, mutta tärkeämpää kuin "taiteellisuus" on mielestäni just se, että kuvista näkee selvästi mistä on kyse: Värit, valoisuus, tarkkuus, rajaukset...

Selkeys on pääasia kaikissa blogeissa.

Mutta ennen kaikkea huomaan mielelläni lukevani sellaisia blogeja, joissa valmistuu minua miellyttäviä asioita:)

Mä pidän myös erittäin tärkeänä blogeissa sitä, että jos olen kiinnostunut joistakin asioista ja niistä kommentoin, minulle vastataan, mikäli kysyn jotain, autetaan jos tarvitsen neuvoja jne... Kiitostakin olisi joskus mukava saada.

iona kirjoitti...

Mä olen meinannut monta kertaa kirjoittaa samantapaisen postauksen mutta ehdit ensin. Kiitos!

Lankakomero kirjoitti...

Samaa mieltä kanssasi. Olisin itse voinut kirjoittaa melkein samat asiat. Ainoa, jossa olen eri mieltä on puhekielen käyttö, hyvää kirjakieltä on miellyttävämpi lukea.

Eniten minua häiritsevät "salaperäiset" linkit tyyliin "ostin täältä", näin "täällä" jne. Tästä kirjoitinkin joulukuussa omaan blogiini http://lankakomero.blogspot.com/2005/12/salaperiset-linkit.html. Kappalejako on myös erittäin tärkeä luettavuuden kannalta.

tikru kirjoitti...

Hyviä tarkennuksia mm. kuviin, ei toki ole tarkoitus, että postauksessa on Joku Kuva.. vaan toki asiaan liittyvä. Ja tuo persoonallisuus on se sana jota hain :) ajatustasolla. Kiitän.

Kommentoinneista.. Jotkut käyttää sähköpostihälyä kommenteille, itse käytin jossain vaiheessa, mutta en enää. Jätän yleensä kommentin ylimpään postaukseen ja täälläkin se on fiksuinta, jos haluaa tulla huomatuksi varmasti.

Anonyymi kirjoitti...

Kuin tilauksesta tällainen aihe. Itse löysin käsityöblogien maailman muutamia kuukausia sitten. Olen lueskellut näitä nyt jopa päivittäin joskus. Olen innostunut myös taas tekemään käsitöitä ja suunnittelen "avaavani" blogin piakkoin.

Olen itsekin miettinyt JO, että minkänäköinen ja tyylinen haluaisin blogini olevan. Samoin yksityisyyttä... Koska minua itseänikin ainakin hauskuttavat jutut ja kuvat lapsista, äitiydestä, arjesta, elämästä YLEENSÄ, niin haluaisin itsekin tulla mukaan tähän maailmaan...mutta tosiaan, kuten sanoit, onhan se jotenkin kummallista laittaa yksityiselämäänsä liittyviä kuvia ja asioita maailmanlaajuiseen levitykseen... ?!?!?

Oli kiinnostavaa lukea ajatuksiasi.

Minusta tärkeintä KÄSITYÖblogeissa on kuvat (sekä määrä että laatu) ja ohjeet ovat iso plussa, tai edes se, että mainitsee lehden, mistä ohje on tai tosiaan laittaa linkin. (Ymmärrän, että on työlästä ainakin KIRJOITTAA itse ohjeita...mut siis ne ovat kyllä ehdottmasti plussa!!!)

3:n äiti

derea kirjoitti...

En voisi olla enempää samaa mieltä :)

Hanna kirjoitti...

Hyvää pohdintaa. Laittoi minutkin miettimään, että millaista blogia sitä on tullut itse pidettyä.
Olen suhteellisen uusi "bloggaaja" ja en tunne kaikkia bloggerin saloja. Tekstinikin on aina suoraan päästä reväistyä ja voisin harkita enemmän, minkälainen teksti lukijalle olisi miellyttävintä lukea..

Prosessikuvat on muiden blogeissa kivoja, mutta itse en ole niitä harrastellut. Vierastan ajatusta esitellä jotain keskeneräistä, sillä en koskaan ole varma pidänkö kuitenkaan lopputuloksesta.
Omat kuvani ei ole kovin laadukkaita.. En viitsi vaivata muita ottamaan valmiista työstä päälläni kymmentä eri kuvaa, jos ei meinaa tulla hyvää ensi yrittämillä. Siksi tyydyn usein siihen ensimmäiseen otokseen (tai toiseen). Ja kuitenkin haluan saada valmiista töistä suhteellisen nopeasti kuvan blogiini.
Pitääpä miettiä vähän parannuskeinoja ja opetella paremmaksi bloggariksi :)

Anonyymi kirjoitti...

Mä en myöskään pidä siitä, jos lukijalta Vaaditaan jotain. "laita kommenttia jos näet tämän!" En muuten varmaan laita. Muutenkin sellanen kerjäämistunnelman välittyminen alkaa ahdistaa myös...

Muuten kiva kirjoitus, mutta tuo kappale tökkii, sori vaan.

Mua jotenkin rasittaa se pieni seikka, että sivuillani on noin sata kävijää viikossa, muttei välttämättä ainoatakaan kommenttia ilmaannu viikon aikana.

Välillä mietityttää, missä vika? Siinäkö, etten ole osallistunut ainoaankaan vaihtoon, ystäväni eivät bloggaa, en kuulu mihinkään erityiseen ryhmään (ihan itse, suomalaiset neuleblogit jne) vai siinä että blogini on tylsä? Jos blogini on niin tappavan tylsä, niin miksi sitten samat ip:t toistuvasti näyttävät sivuillani käyvän...

Siksipä sitä välillä tulee laitettua näitä "saa kommentoida" "jäit kiinni" -aloituksia. Mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta: keitä sivuillani käy, ovatkohan sellaisia joiden sivuja itse luen...

Tietenkään ei pakko ole osallistua tuollaisiin hassutuksiin, mutta ottakaa osaa ja kommentoikaa muuten vain, jos jotain blogia säännöllisesti luette... Ihan vinkiksi vaan.

Vilma kirjoitti...

Asiallista tekstiä, Tikru!!! :D Ja komppaan sua täysin tässä oikein kirjoitus asiassa. :D Meikäläinen on yhdyssanojen suhteen varsinainen pilkunlähentelijä; mun mielestä ei tarvi kirjottaa kirjakieltä, eikä blogissa tartte muutenkaan pilkuttaa täsmällisesti, mutta yhdyssanojen krooninen väärinkirjoitus saa mut poistumaan hyvin äkkiä sellaisen blogin lukijalistalta.

Mutta toisaalta, blogi on jokaisen oma hengentuotos, joten sen puoleen kaikille kukille suotakoon kukkimisoikeutensa. ;)

tikru kirjoitti...

Olisi mukava saada kommentit nimellä :) tosin asia on ilmeisen arka, koska niin et pystynyt tekemään.

Tässä kuulostaa sille, että olisi olemassa joku neuleblogien sisäpiiri, johon on vaikea päästä ja vain siihen kuuluvia kommentoidaan. Jepsjeps..kuppikuntahan se täälläkin on.. siihen pääsee jos osaa salasanat, lahjoo tutut ja tuntemattomat, naurattaa hauskoilla vitseillä ja mainostaa oikein..

Ei ole olemassa piiriä, joka kommentoi vain toisilleen. Ei kukaan määritä kenelle saa kommentoida tai kenelle ei. Jokainen lukija päättää itse. Ja yleensä asia on se mitä kommentoidaan, eikä blogeja vieroksuta persoonan takia joka blogin takana on.

Toisaalta koska kyse on vuorovaikutuksellisuudesta, niin paras tapa saada sitä aikaan on herättää keskustelua, käydä kommentoimassa toisissa blogeissa (omalla nimmarilla), esittää kysymyksiä, toiveita jne.

Se, nimenomaan, mitä karsastan ja mikä mua ärsyttää on tuo kommenttien pyytäminen ja hakeminen kommentoinnin vuoksi, ei asian vuoksi.

Mutta hyvä muistutus siitä, että kommentoida saa, ettei se jää laiskuudesta kiinni.

BTW asiaa helpottaa paljon myös se, että poistaa laskurin ;) ei tiedä käykö sivulla kukaan..ei tarvitse välittää.

Kangastuksia kirjoitti...

Tikru, olen kanssasi samaa mieltä : )

Eniten olen ihmetellyt amerikkalaisissa tilkkutyöblogeissa, miten runsaskätisesti siellä julkaistaan perhekuvia. Mutta kukin taaplaa tyylillään.

Sinikka kirjoitti...

Samaa mieltä,vaikka omassa blogissa en vältämättä pysty siihen...

Anna kirjoitti...

Allekirjoitan täysin ajatuksesi ja aloin pohtimaan oman blogini sisältöä ja ulkoasua.

Mieleen tuli kysymys, mitä olen itse tässä jo jonkin aikaa pohtinut, että tulisiko kuvan olla mini vai medium -kokoa? Itse harrastan tuota mini-kokoa, koska kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi niin halutessaan. Toisaalta taas tuo medium-koko vie tilaa blogissa, mutta siitä näkisi klikkailematta kuvan tarkemmin.

Kiitos sinulle selkeästä blogistasi! Käyn ahkerasti sivuillasi ja olen saanut monta ideaa töistäsi. Kun vaan oma aika riittäisi kaikkien ideoiden toteuttamiseen.

tikru kirjoitti...

Molen myös miettiny tuota kuvakokoa ja käytän vaihtelevasti, riippuen kuvasta. pääasiassa käytän keskikoa, ja yleensä siitä saakin selvän. Miniä käytän sellaisissa, joissa ei ole niin tarkkaa näkemistä tjv.

Ehkä lukijalle on mukavampi, että kerralla näkee, ilman klikkailuja, et mistä kuvassa on kyse. Tääkin on mieltymyskysymys. Kuitenki pääasia, et kuvasta saa selvän joko sellaisenaan tai suuremmaksi klikkaamalla.

Sia kirjoitti...

Heh, allekirjoitan kaiken ja juuri tuohon pyrin itsekin blogissani!

eusu kirjoitti...

Vielä tätä asiaa kommentoimaan, koska täällä on hyvä keskustelu:))

Kommentoinneista: Musta on kiva kommentoida ihan sellaisiakin asioita, että "Ihana" tai "Vau".. jos olen sitä mieltä. En kommentoi, jos ei ole oikeeta kommentoitavaa.

Omassakin blogissani olen joskus huomannut, että anonyymit antavat "suoria sutjautuksia" tms, on joskus käynyt mielessä, että onko tämä joku, joka ei halua nimimerkkiään näkyvän??

Mä olen vastaillut meemeihin ja myös näihin "Kiinni jäit"-juttuihin, missä "kerjätään kommenttia", mutta en ole oikeasti niitä kerjännyt. Mä oon vähän samaa mieltä, että laskuri pois sitten, jos jää kaiveleen,ku on kävijöitä, mutta ei kommentoijia. Itse pidän laskuria, koska haluan nähdä luetaanko minua:)) Mutta blogia kirjoittelen pääsääntöisesti itselleni, ehkä vähän bloggaavalle siskolleni ja muille bloggaajille, joita tuotokseni kiinnostaa. En kirjoita niille, joita ei minun tekemäni työt kiinnosta. Mutta minua ei haittaa, vaikka hekin käyvät lukmassa.

Kirjoitusvirheistä. Mulla on välillä kirjoitusvirheitä ja pyrin toki ne postauksista korjaamaan. Joskus virheet ovat niin naurattavia, että jätän ne tahallaan ja olen jonkin editointitekstin laittanut aiheesta:) Mutta se olisi minusta sääli, jos joku poistaisi esimerkiksi minun blogini pois suosikeistaan vain kirjoitusvirheiden vuoksi:( Kun kuitenkin toivon, että blogini antaisi muutakin.

Ziina kirjoitti...

älä ota sitä vakavasti, älä ota sitä vakavasti, bloginpito on kuitenkin harrastus eikä sitä pidä ruveta liian vakavamielisesti väkertämään. jos blogien ulkonäkö ärsyttää pahasti niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan sharp readeria tai vastaavaa, sen avulla näkee vain postauksen kuvat ja tekstin, lukeminen on helppoa ja näet vain olennaisen. rennolla ja suvaitsevaisella asenteella pärjää jo pitkälle, sitäpaitsi neuleblogeja on niin hirveän monta että on vaikea erottua joukosta ja myös kommentoiminen vähenee mitä enemmän pitäisi niitä blogeja ehtiä lukemaan siinä rajatussa ajassa mitä moni tietokoneella ehtii olemaan.
ps: on muuten ärsyttävää kun monen blogger-blogista näkyy rss-lukuohjelmalla vain tekstistä alkupätkä ja on avattava blogisivu jos haluaa nähdä koko tekstin. ja anteeksi pienet kirjaimet, shiftin ja välilyönnin alla on leivänmuruja.

iona kirjoitti...

Kuppikuntaisuudesta: kyllä minä olen tipan eri mieltä. Kyllä välillä tuntuu siltä että "ne tietyt" kommentoi tietyille ja jokaisella blogilla on vakikävijänsä. Tähän on monta syytä. Neuleblogeista alkaa olla jo runsaudenpula, eikä kaikkia ehdi seuraamaan, ja väkisinkin sitä muodostaa sisäistä parhaimmuusjärjestystä niiden blogien kesken, joita seuraa. Kyllä minä voin mielelläni kertoa, että klikkaan ehkä jopa ensimmäisenä madybymyselfin linkkiä, jos se lihavoituna blogilistalla odottaa :).

Moni alkaa seurata blogeja blogilistan kautta ja sieltä jo top-listalta löytää ne tietyt blogit, sinun ja minun mukaan luettuna - ja moni uudempi tulokas jää varjoon sijalla n+1. Laadukaskin blogi jää huomaamatta, jos ei tiedä mistä etsiä, kaikkia neuleblogiringin blogeja ei ehdi huomata. Minä "löydän" uusia blogeja luettavaksi nykyisin lähinnä kommenttilaatikoiden linkeistä.

Linkkijuttu on mielenkiintoinen - näissäkin tosiaan on kovasti myös mielipide-eroja. Minusta "löysin täältä" on tipan myös tyyliseikka, riippuu kovasti tekstin aiheesta ja kuten joku jo sanoi, siitä kokeeko linkin antamisen kovin tärkeäksi. Olen tietyllä tavalla itsekin tyyli- kieli- kuva- ja ulkoasunipo, ja tämä pohdiskelu on ollut yleisesti ottaen antoisaa. Katsotaan vaikuttaako tämä jollain tavalla blogaamiseeni, toivottavasti ei liikaa - jokainen on kuitenkin omala persoonallaan pelissä mukana.

Lapsikuvahuomautus on erittäin aiheellinen - olen samaa mieltä. Nyt aloin itseasiassa miettiä taas tarkemmin, missä määrin oman muksuni kuvia esittelen, jotenkin on päässyt lipsahtamaan, vaikka samaa mieltä olen asiasta ollutkin. Varsinaiset albumit ovatkin salasanalla suojattuna aivan toisaalla. Se tarrahahtuvaohje nyt esimerkiksi - taidan rajata kuvitusta vähän tunnistamattomammaksi, kunhan ehdin.

Mitähän mä vielä meinasin sanoa.. juu: koko blogimaailmassa on kuitenkin monella tavalla koko blogaamiseen suhtautuvia - niitä jotka haluavatkin vaan räiskiä jotain nettiin omaksi ilokseen eivätkä haluakaan suhtautua asiaan liian vakavasti - ja niitä jotka haluavat nipottaa pikkuseikoista. Onneksi saa valita, miten itse tekee, ja senkin, mitä blogeja seuraa!

Tuulia kirjoitti...

Taas tiukkaa asiaa. Allekirjoitan ihan täysin.

Pauliina kirjoitti...

"Oikeinkirjoituksessa mua häirää ainoastaan yhdys sana virheet. Ne saa mun sisäisen äikänmaikkani ärisemään."

Apua, yhdyssanat tuottavat minulle tuskaa. Saa korjata! :)

Minua taas ärisyttää tämä: Lankakerä, minkä ostin eilen... Vaikken äikkämaikka olekkaan :)

Pidän muuten blogeissa aika lailla samoista asioista kuin sinäkin. Sinäkin olet yksi suosikeistani. Kadehdittavan aikaansaava!

Iloista illanjatkoa!

Tarja kirjoitti...

Hyvä keskustelu! Aika paljon olen samaa mieltä, toisaalta ne minua ärsyttävät tai muuten ei-kiinostavat poistuvat listaltani jossain vaiheessa. Niin paljon on loistavia blogeja, että aika ei edes riitä jokaisen seuraamiseen.

Sharp reader ja RSS-lukuohjelma ei sano mulle mitään, ei aavistustakaan miltä oma blogi sellaisella näyttäisi. Monessa blogissa ulkoasu on sisällön lisäksi se, miksi sitä luen. Toisaalta joku blogi myös poistuu listaltani, jos ei silmä lepää.

JennyF kirjoitti...

Aika pitkälti samaa mieltä täälläkin. Minuakin jossain määrin ärsyttää kommenttien "kerjääminen", vaikka toki kaikki niitä varmasti toivovat. Mutta silti. Kuinka aitoa se sitten on, jos niitä kerjäämällä pyydetään.

Lasten kuvistakin olen samaa mieltä ja itse olen hyvin tiukka siitä, etten näytä lasteni kuvia kokonaan, vaikka joskus mieli tekisikin. Kivahan niitä on katsella, toisten suloisia lapsia siis, mutta silti.

Hyvä keskustelu!

Susanna kirjoitti...

Höh, kirjoitin pitkän vastauksen ja just kun laitoin menemään, taas mulla netti pätkäs ja sinne meni bittiavaruuteen :(

Olen ihan samaa mieltä sun kanssa. Vaikken aina omassa blogissa niin toimikaan :D

Lasten kuvista: Mä olen yrittänyt pitää niin, että muksuilla pitää olla vaatteet päällä. Ei mitään kylpy tai nakuilukuvia. Mutta jos esittelen tytön päällä olevia vaatteita, niin kyllä mun mielestä koko neiti saa näkyä.

Nyt en enää enempiä jaksa, viisut uuvutti mut :D hyvä Lordi!

KatjaL kirjoitti...

Eilen jo luin tekstin, mutta sulattelin yön yli kommentointia. Ja siellähän se jo oli tullut Ziinalta tuo asia, mikä minunkin mieleeni ensimmäisenä kohosi. Jos bloggaaminen alkaa mennä turhan ryppyotsaiseksi vääntämiseksi, niin taitaa se perimmäinen ilo asiasta kadota kokonaan. Itse ainakin pidän blogia vain ja ainoastaan itseäni miellyttääkseni ja jos se näyttäisi menevän elämää suuremmaksi asiaksi ja joutuisin kovasti miettimään, että kuinkahan nyt jonkun asian tai kuvan laitan esille jne., niin jo olisi aika himmata bloggaamista ja miettiä välillä jotakin muuta!

Susanna kirjoitti...

Katjal ja Ziina ovat kyllä oikeassa, mutta mun mielestä silti voi aina pyrkiä parempaankin tms. Kyllä mä ainakin saan ihan itselleni nautintoa siitä että yritän kuvata nätisti, tai että blogini on selkeä.

Alussa oli erilaiset syyt bloggaamiseen, kun kommentit ja vuorovaikutus lisääntyi, blogin sosiaalinen merkitys korostui, ja nykyään teen blogia myös muille, en pelkästään itselleni. Tuntuu kivalta, että jonkun aamukahvihetki piristyy, kun olen päivittänyt.

Mutta ei tietenkään pidä ryhtyä liian ryppyotsaiseksi, ja eihän se tämän Tikrunkaan jutun tarkoitus ollut. eihän? :D

tikru kirjoitti...

Ei ollut ei. Ja toisaalta hassua, et joku on sen ryppypuristuksen ohjeena ottanut. Tarkoitus ei todellakaan ollut se alunalkaenkaan. Ja kuten korostin monessa kohtaa JOKAINEN TEKEE ITSELLEEN ensisijaisesti.

Kuitenkin haluaisin sanoa et esim kuvista saa samalla vaivalla, laittamalla valot päälle tai ottamalla kuvan lähempää, paljon parempia ihan itselleenkin iloksi.

Jos se herne livahti, niin miks?

Mielitty kirjoitti...

Olen samaa mieltä oikeastaan kaikesta.

Itse otan/otatutan kuvia suuressa koossa, koska ainakin itse haluan nähdä neuleista/käsitöistä myös yksityiskohtia, joita ei kärpäsenpaskan kokoisista kuvista kyllä oikein näe.

KatjaL kirjoitti...

Herne ei suinkaan livahtanut mihinkään;)Se ainoastaan pistää aina takajaloilleen, jos tällaisissa amatöörimäisissä jutuissa, kuten tämä bloginpitäminen valtaosin on,aletaan "vaatia" jonkinlaista ammattimaista otetta ja paneutumista enemmän tähän ulosantiin kuin itse asiaan. Käsityöt pysyköön pääasiassa ja kukin itse tahollaan taitojensa ja halujensa mukaan julkaisee postejaan. Toki voi mieltymyksensä blogien suhteen tuoda julki, mutta itse en näe mitään tarvetta eritellä hyvien ja huonojen blogien ominaisuuksia. On niin paljon helpompi jättää lukematta mielnkiinnottomat blogit, kuin alkaa ruotimaan kaikkia epäkohtia. Mutta kukin tyylillään, siinähän se elämän rikkaus piilee!

tikru kirjoitti...

Äläpä lue kuin piru raamattua. En vaadi mitään. Listasin ominaisuuksia, jotka miellyttävät minua. Ja ilmeisesti muutamaa muutakin.

Voisiko tämän ottaa positiivisesti... ehkäpä avata silmiä ja miettiä voisinko itse tehdä jotain toisin, jos kirjoitan muillekin.. Jos olen tyytyväinen nykyiseen, niin miksi ahdistua jonkun mielipiteistä?

Ehkä tästä pohdinnasta voi olla hyötyä joillekin, ainakin keskustelua se on saanut aikaan.

Itseasiassa musta oma blogi on myös käsityötä. Se on niiden neulomusten yms. jatke.. toisaalta myös oma kokonaisuutensa. Ilmaisen itsenäni sekä kirjallisesti, että visuaalisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä "oppipläjäyksestä". Aloittelijana ei tule ajatelleeksi kaikkea oleellista, eikä aikaa ole hirveästi oma-ehtoisesti surffailla lisäoppia imemässä tahi opettelemassa.

Itse en ole missään vaiheessa saanut oikeasti oppia kuvien käsittelyyn saati digikameran kunnolliseen hyödyntämiseen, mutta toivon että pääsen pian kurssille jos toisellekin.

Lasten kuvat-asiassa olen samaa mieltä kuin Susanna, että jos pukine tulee lapselle, niin saapa tuo siinä vilahtaakin. Omaa naamaani en ole vielä esitellyt, koska en ole vielä ihan varma haluanko kaikki nämä kertomani ja välittämäni asiat koko "asiakaskuntani" ja heidän sukulaistensa tietoon.

Tippi

juuli kirjoitti...

Ja kuten korostin monessa kohtaa JOKAINEN TEKEE ITSELLEEN ensisijaisesti.

Olen samaa mieltä ulkonäkökysymysten ja luettavuuden suhteen, mutta en allekirjoita että jokainen tekisi blogia pääasiassa itselleen.

Käsityöblogeissahan on tärkeintä yhteisöllisyys. Minä neulon, sinä neulot, hän neuloo - kukaan meistä ei ole yksin, ja apua, tsemppiä ja kannustusta, ihailua(kin) saa osakseen asuu sitten peräkylillä tai kaupungissa. Koska harvemmin on enää naapuria jonka luona pistäytyä kahvilla ja haastella vähän, pistäydytään samanhenkisten ihmisten blogeissa jutelemassa kumpaakin kiinnostavasta aiheesta. Siinä mielessä blogi ei ole yksityinen juttu, vaan yleinen. Kyllä sitä tehdään yhteisöllekin, ei vaan itselle.
Uusille bloggaajille sanoisin, että kyllä te vähitellen "tutustutte" muihin, ahkerasti kommentoimaan vain!

hanka kirjoitti...

Lasten kuvista blogeissa: mielestäni on hieman kyseenalaista esitellä kasvokuvia lapsistaan blogissa paljastamatta omaa naamaansa. Aikuinen ihminen voi itse päättää anonymiteetistään luopumisesta, lapsi ei. Itse jättäisin väliin.

Blogeja on mahtavaa lukea. Monet teistä ja meistä tekevät mahtavia töitä ja analysoivat niitä osuvasti. Unohtamatta niitä nasevia juttuja lapsiperheiden arjesta :)

Villasatu kirjoitti...

Se että blogitkin ovat "käsityötä" ja itsensä ilmaisemista, se lienee osunut aika naulan kantaa, Tikru. Ja kädentaitoihin kuuluu tekemällä kehittyminen, kukaan ei ole heti taitava. (Tai mun tyttäreni luulee että on ja hermostuu heti kun huomaa asian oikean laidan ) Siten jos on bloggaamisen vasta aloittanut, ei voi olla niin taitava kuin jos sitä on pitkään harrastanut. Eri asia on sitten ne joilla on ennestään jo ammattitaitoa kuvan/tekstinkäsittelyyn tms.

Ja allekirjoitan myös tuon yhteisöllisyyden, Juuli, mulla ei ole neulovia ystäviä, siinä joukossa olen vähän sellainen neulova ja ristipistoava koiranomistaja-kummajainen, mutta neuleblogeista on löytynyt vaikka kuinka monta samanhenkistä neulojaa joille on yhtä tärkeää kuin mullekin pitää puikot kädessä ja *puhua* siitä, vaimentelematta.

Mä olen päättänyt antaa itselleni anteeksi ne mahdolliset kurjat (blogvise) postaukset ja kuvat joita väistämättä tulee, ja myös antanut itselleni luvan kehittyä hitaasti, tehden. Ja sitten olen päättänyt että sen pitää olla kivaa, ei rypistelyä. Ja se menee jo vaikeaksi koska luonteeseen kuuluu kamala kilpailuhenkisyys ("apua, tilaajamäärä putosi" :-P) ja pilkun vahingoittaminen ja vaikka mitä. Ehkä mä siis kasvan kans ;-) siinä kuin blogi etenee

Espoo vaikenee :-)

Jenni kirjoitti...

Hyvä keskustelu!

Neuleblogeissa on aivan varmasti "kuppikuntia" ja se on kai ihan luonnollistakin. Itse seuraan eniten niiden blogeja jotka a) olen tavannut esim. neuletapaamisessa tai b) joilla on kutakuinkin sama elämäntilanne (= yleensä lapsia).

Lape kirjoitti...

Ihan on asiaa...

Olen mielityn kanssa samaa mieltä, kuvat on kiva olla sen kokoisia että niistä halutessaan erottaa yksityiskohtia... tosin taidan itsekkin taitamattomuudessani tehdä toisin... tosin mitää kovin erikoista en ole saanut aikaiseksi...??

Voisi kuitenkin olla että jos kaikkea blogaamiseen liittyvää miettiin, nousee rima liian korkealle ja päivitykset jää väliin... kukin taplatkoon tyylillään, kirjoitusvirheineen ja kuvineen...

Hyvä että lasten kuvista keskustellaan. välillä itseäkin on mietityttänyt aihe... vaikka elävämalli on aina paras malli...

Täytynee tunnustaa että kommentit piristävät huonompaakin päivää, mutta kommenttien keräilyä inhoan yli kaiken... kommentoin kun on jotain sanottavaa... (KAI?) ;)

Kaisakaisa kirjoitti...

Tässä minultakin muutama ajatus kiinnostavan keskustelun jatkeeksi.

Neuleblogien lukijan näkökulmasta allekirjoitan täysin Tikrun huomiot. Yllämainitun kaltaisia blogeja on ilo seurata. Toisaalta, kuten jo monesti mainittu, jokainen tekee tätä ihan omilla ehdoillaan ja omalla tavallaan.

Itse olen ajatellut että bloggaaminen on sinällään jo harrastus, ja tuntuu kivalta kun on saanut julkaistua kiinnostava postauksen hyvillä kuvilla. Varsinkin nyt kun valoisaa aikaa riittää, kannattaa kaikki kuvat ottaa luonnonvalossa, ulkona tai lähellä ikkunaa. Sillä saa aikaan ihmeitä. Näillä kuvaustaidoilla ja välineillä en edes yritä ottaa käypiä kuvia salamalla. Kuten hetki sitten jonnekin toisaalle kommentoin, on bloggauksen myötä tullut otettua paljon hyviä kuvia arjesta, jotka ennen olisivat jääneet räpsimättä. Ja kamera on nykyään aina käsillä ja enimmäkseen ladattunakin.

Siitä kommenttien ja kävijämittarin suhteesta vielä. Itse olen ajatellut sen niin päin että kun mittari kerran sanoo että ihmisiä käy, ei kommenttien vähyyttä kannata spekuloida. Ei kai kaikki nyt ihan sattumaltakaan mun blogiin eksy. Vaikka onhan tietysti kiva saada kommentteja. Se on vaan vähän tätä suomalaisuutta, kun kynnys avata suu on aika korkealla. Toisaalta taas jos joku sanoo että tykkää niin tosissaan sitten tykkää. Itsekin voisi kommentoida useammin, sillä hienoja juttuja näkee tiuhaan. Siitäkään en kyllä ajatellut otta stressiä itselleni. Enkä bloggaamisesta yleensäkään. Tämä on näin neljän kuukauden kokemuksella ollut oikein leppoisaa. Kiitos kaikille hyvästä seurasta:)

Typy kirjoitti...

Jokainen tavallaan ja tyylillän. Jos blogistaan on tehnyt julkisen, olisi ehkä hyvä huomioida, että sen viesteillä on vastaanottaja ja pyrkiä siitä tekemään vastaanotettavan. Ihminen, kun on rajallinen otus, eikä pysty ottamaan, kuin rajallisen määrän informaatioita tietynlaisessa muodossa.

Ja ne lasten kuvat. Niiden runsasta käyttöä olen ihmetellyt alusta asti. Nettiin, kun on vapaa pääsy kaiken maailman tölvästeillä. Kuvat ovat täysin julkisia ja vapaata riistaa. Aikuiset kantavat omien kuviensa julkaisemisesta seuraukset itse, mutta lapsella ei ole siihen mahdollisuutta. Onhan ne herrantertut suloisia, mutta silti.

Maria kirjoitti...

Heippa! Tupsahdin blogiisi googlen syövereistä ja luin tämän tekstin mielenkiinnolla. Todella hyvin pohdittu! Muutenkin blogisi vaikuttaa mielenkiintoiselta! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...