Viime vuonna kävin myös luentokoulutuksessa, ja silloin en kysynyt, mutta neuloin. En saanut tylyjä kommentteja moisesta.
Muistelin lukioaikojani;
- äidinkielen opettaja (nainen) hermostui ja tuli silmille, kun kaivoin sukkaneuleen käsiini. "Pitäisihän poikienkin saada tuoda puukot ja veistellä luokassa". Hämäännyin hänen kohtauksestaan sen verran, että laitoin sukan kiltisti pois, mut myöhemmin tuli mieleen, et hä? Voin mä tuoda puukon ja puutakin jos se siitä on kiinni.
- ruotsinkielen opettaja-setä antoi neuloa, jos neuloi myös opettajalle sukat talven aikana. En neulonut.
Myöhemmissä opinnoissa neuloin satunnaisesti luennoilla, enkä muista kenenkään sitä kommentoineen. Omassa luokassani annan neuloa silloin kun se ei haittaa ja oppilas vain kuuntelee, eikä esim. kirjoita välillä muistiinpanoja.
Miten te koette itse; Onko epäkohteliasta neuloa luennolla tai oppitunnilla? Milloin neulominen on epäkohteliasta tai häiritsevää?
Neuloin perjantaina hihaa, ja eilen vartalo-osaa. Hidasta koko vartalon neulominen, tuskaisaa hetkittäin, mut eteenpäin mennään. Mietin vaan, et tuleeko tuosta vähän liian iso, mut säädän sit, jos tulee. Hihojen pyöriöt myös vielä odottaa, koska voi olla, että paidasta tuleekin raglanhihainen, voi olla. Jännitysmomentin tuo myös langan riittävyys..
32 kommenttia:
No opettajan vinkkelistä en ole ajatukseen kauhean ihastunut, en omilla tunneillani olisi halunnut neulottavan.
Muistan kuitenkin yliopistoajoilta, että pystyin silti kirjoittamaan muistiinpanoja ja keskittymään luentoihin. Itse asiassa, jos kädet olivat "vapaat", ajatus alkoi poukota ja kynä piirsi taidetta ilman aivoja muistiinpanosivujen laitaan. Monesti myös tenttiin lukiessa kädet kävivät. Tosin se täytyy mainita, että mihinkään kauhean monimutkaisiin juttuihin ei samalla voi millään keskittyä: neule vie enemmän huomiota. Perussukkaa ja muuta vastaavaa voi minusta huoletta pistellä :) Että loppuviimeksi taitaa olla positiivinen juttu, se tunnilla neulominen.
Ja loppujen lopuksihan se on opettajasta kiinni. Jos häntä ja muita oppilaita ei häiritse, ja itse oppii niin paremmin, mikä jottei.
Minä en ole neulonut koskaan oppitunnilla tai luennolla, enemmänkin se johtuu siitä, että neulomisharrastus alkoi uudemman kerran vasta koulunkäynnin jälkeen. Jos töistä pääsen jonnekin koulutukseen niin saatan neuloa "vapaina" hetkinä, mutta en luennolla. Jotenkin koen sen pienessä ryhmässä huomionhakemisena. Kokouksissa, joissa tehtäväni on vain kuunnella (ja tarvittaessa kommentoida) saatan kutoa perussukkaa, sillä se sujuu helposti kuunnellessa. Monimutkaista työtä en ottaisi kokoukseen. Jos kokous on lyhyt ja osallistujia on muutama en neulo.
Töissä en neulo myöskään kahvitauolla vaikka sekin on mielessä käynyt, tekeväthän jotkut ristikoita tai sudokujakin. 15 minuutta on sen verran lyhyt tauko etten jaksa kaivaa työtä esiin.
Mielestäni ei ole epäkohteliasta neuloa luennolla, ei luennoitsija ole varsinaisesti vastuussa kuulijoiden "oppimisesta". Luennoilla monesti kuunnellaan enemmän kuin kirjoitetaan, neulominen auttaa itseäni keskittymään varsinkin silloin kun väsyttää. En ole itse koskaan tullut edes ajatelleeksi (luennoilla paljon neulovana) että siitä luennoitsija jotenkin voisi pahastua: Oma asianihan se on miten opin..!
Oppitunnit ei ehkä tarjoa luentojen kaltaista mahdollisuutta neulomiseen. Sait ajattelemaan omaa tulevaisuuden luokkaani, milloin ja missä tilanteissa annan oppilaiden neuloa (tai tehdä käsitöitään), varsinkin jos itselläni on neule usein kädessä... Miten ihania ajatuksia sainkaan.. ;)!
Itse en kouluaikoina neulonut koulussa, sen jälkeen kyllä. Opiskeluaikoina en kysynyt lupaa, eikä kukaan kieltänyt. Nykyisin vähänkin pienemmässä porukassa kysyn luvan ja aina olen sen saanut. Vain kerran olen laittanut neuleen kesken kuuntelun pois. Toissa talvena etä/verkko/videoneuvotteluopetusta koskevaa luentoa kuunnellessa luennoitsija (mies, jolta olin kysynyt luvan) tuijotti koko ajan käsiäni (kohtuullisen pieni ja ahdas tila) ja koska istuin pylvään vieressä, eivätkä kaikki nähneet mitä tein, kaikki kurottelivat ja yrittivät nähdä. Luovutin yleisen rauhan vuoksi.
Itse taas opena....annan neuloa tai piirustella paperiin jos oppilaat vain kuuntelevat minun luennoimistani. Tällaista kyllä tapahtuu harvoin, joten neulojia ei ole näkynyt....
Hahaa, tätä onkin hyvä kommentoida! Itse aloitin tunneilla neulomisen lukiossa, historiantunneilla sai neuloa (tosin vain toisen opettajan, toisen opettajan tunneilla en olisi uskaltanut!).
Ammattikorkeaopintojen aikana neuloin vaihtelevasti, isot kuunteluluennot olivat neulomiseen hyviä. Tosin en neulonut silloin läheskään yhtä ahkerasti kuin nyt.
Yliopistossa luennoilla olen neulonut viimeiset kolme vuotta, kuunteluluennoilla. Käsityötieteen, kasvatustieteen, kansatieteen ja folkloristiikan luennoitsijoilla ei ole tuntunut olevan mitään sitä vastaan. Merihistorian luennoilla esimerkkini sai jopa yhden historianopiskelijan myös neulomaan!
Käsityötieteen professori on ainoa poikkeus, joka on sitä mieltä, että luennoilla EI saa neuloa. Perusteena on se, että neuloessa ei pysty keskittymään luennon sisältöön. Itse olen toista mieltä. Neuloessa ajatus juuri pysyy luennon sisällössä, ryhti hyvänä ja ajatus ei lähde harhailemaan. Luentoneulomisena minulla on aina helppo neule, jonka kanssa ei tarvitse pähkäillä, esimerkiksi haastava kirjoneule ei olisi omiaan luennolla neulottavaksi. Kunnioitan toki professorin toivetta ja en neulo hänen luennoillaan.
Tänä syksynä käsityötieteen fukseille on tietääkseni teroitettu, että millään luennoilla ei saa neuloa. Onneksi en aloittanut opintojani vasta nyt.;)
Mä olen neulonut nyt viime aikoina luennolla. Aikaisemmin saattoi jonkun seminaarin tai luennon yhteydessä käydä niin että mä vaan nukahdin voimatta asialle yhtään mitään, vaikka yritin seurata, tehdä muistiinpanoja ja kuunnella... Siinä vaan kävi niin. Nyt neuloessa ainakin tämä kuuntelija oli virkeä ja ajan tasalla, ja SE oli kohteliaanpaa esitelmän pitäjää kohtaan, samoin ketä tahansa luennoijaa.
Neuleen pitää kyllä olla sellainen että sitä ei tarvitse sen isommin ajatella... Mikään monimutkainen pitsineule alkuvaiheessaan ei oikein passaa (tai mulle sukkakaan) - Clapotis sopi mahtavasti ;-)
Joku on tehnyt tutkimuksia siitä kuinka käsillä tekeminen oikeastaan auttaa oppimista koska silloin aivojen molemmat puoliskot toimivat aktiivisesti. Paha kyllä, en muista että kuka ja missä julkaissut, sikäli hiukan huono siteeraus :-)
Olen neulonut luennoilla sen kummemmin sen sopivuutta kyselemättä. Kuitenkin kaikki vaan istuu ja kuuntelee, joten tuntuu että teen asiasta jonkun numeron jos menisin sitä erikseen kysymään. Eipä siitä ole mitään kommentteja tai pahoja katseitakaan (ainakaan en ole huomannut) tullut. Muistiinpanoja voi tehdä tärkeissä kohdissa ja laskea neuleen silloin syliin..
Lukiossa neuloin toisinaan kun opetus oli luentotyyppistä ja porukka vain istui passiivisesti. Ranskan kuunteluharjoituksissa kysyin opettajalta saanko neuloa, ja sehän sopi mikäli vain pystyin keskittymään kuunteluun samalla. Ja keskityinkin paremmin.
Lukion biologian opettaja sen sijaan on paljastunut kaksinaamaiseksi >:/ Kielsi minua neulomasta tunnilla, jolla vain kuunneltiin. Yritin selittää että kyllä mä keskityn samalla, itseasiassa paremmin, mutta ei käynyt. Istuin sitten tappina tekemättä mitään kuten muutkin. Nyt eräs lukiossa syksyllä käynyt ystäväni kertoi että ko. opettaja itse siellä neuloi jotain.. Niin että kiitti vaan :P Olenpa katkera.
Opiskellessani Käsi-ja Taideteollisessa meiltä KIELLETTIIN luennoilla neulominen,koska se tauoton kilinä häiritsee luennoitsijoita...tottahan toki, jos muutamat kymmenet puikot kilisevät niin kai niistä ääntä lähtee. Mulla oli jo silloin bambupuikot, mutta en silti saanut neuloa. Oltiin aika suivaantuneita.
Minä en opiskeluaikoina pahemmin neulonut mutta muistan jonkun kerran joutuneeni laittamaan neuleen pois kun ei ope tykännyt. Nykyisin neulon kaikenlaisissa työtilaisuuksissa ja jopa (tuttujen) asiakkaiden seurassa silloin kun olen itse vain kuuntelemassa tai kommentteja antamassa toisen esitykseen. Työhön liittyvissä yleisissä isommissa tapahtumissa ei ilman neuletta pärjäisi, sen verran tylsiä ne on ja kun ei ole kyse edes luennoista, ei voi piirrellä papereihin.
Minusta tuntuu, että luennoiva tai opettava henkilö, joka pahastuu neulomisesta, ei oikein ole itse perillä neulonnasta. Miten se ei välttämättä vie ajatuksia pois, vaan päinvastoin. Ja jos luento on tylsä, tai mielessä jotain akuutimpaa, ei se neulominen sitä ajatusten harhailua estäkään.
Omilla tunneillani täytyy neuloa :D Mutta jos pitäisin tunteja, missä vain kuunneltasiin, antaisin neuloa/virkata ellei puuha tosiaan häiritsisi millään tavalla.
Minullakin on joku ihmekynnys neulos missä tahansa milloin tahansa. Toisinaan ärsyttää alkaa vastailemaan niihin kysymyksiin, toisinaan toivoisi, että joku kysyisi. Mutta huomaan minäkin välttäväni neulomista seurassa, missä se saatettaisiin kokea huomionhauksi.
Sori, ja tuo edellinen anonyymi oli Tippi
Meidän luokalla (ammattikorkeakoulu) yksi kutoi viime vuonna enkun tunneilla ja opella napsahti, kun se huomas sen. Sanoi muistaakseni: "Tässähän tuntee olevansa jossain marttakerhossa." Ilmeisesti ei oo käsityöihminen...
Jollain luentotunnilla, missä ei tarvi tehdä muistiinpanoja, kutominen on ok, mut jossain esim. kielten tunnilla se ei oo mun mielestä ok, koska siellä kuitenkin alleviivaillaan juttuja, tehdään tehtäviä yms.
Neulomisen kieltäminen (erityisesti käsityötieteen ym. vastaavissa opinnoissa) on kummallista. Ymmärrän kyllä, jos asiaan perehtymätön ei neulomista hyväksy, mutta joka itse neuloo, ymmärtää varmasti sen rentouttavan luonteen. Itsekin lukeudun niihin, jotka neulovat aina luennoilla - se kun auttaa keskittymään. Muuten ajatus harhailisi, nyppisin tai pureskelisin kynsiäni, piirtelisin paperin reunaan epämääräisiä kiemuroita ja keskittyisin kaikkeen muuhun kuin oppimiseen. Neuloessa taas ajatus pysyy hyvin koossa ja opin paljon enemmän. Aiheesta on mielestäni tehty jopa jotain tutkimusta, en nyt vain tähän hätään löydä viitettä.
Minäkin aloitin tunneilla neulomisen lukiossa, meillä se oli jo silloin muotia - tosi monet neuloivat. En muista, millä tunneilla neulominen kiellettiin, useimmilla sai neuloa, mutta minulla on mielikuva, että kaikki opettajat eivät sitä sallineet.
Myös yliopistossa opiskellessani neulominen tuntui olevan vuosikurssilaisteni keskuudessa trendikästä, siksi minusta tuntuu hassulta, että neulomisen uudesta tulemisesta puhutaan nyt: itse olen elänyt muoti-ilmiön keskellä jo toistakymmentä vuotta.
Naisvaltaista alaa opiskellessani ne harvempilukuiset miehet välillä kritisoivat neulomista, ja saivat näppylöitä maahan putoilevien sukkapuikkojen kilinästä. Muistan, että luentosalissa hävetti, jos puikko tipahti lattialle, muutenkin pyrin aina menemään istumaan takariviin, ettei kenenkään tarvitse tuijottaa neulomistani. Siellä meitä istuikin sitten kutimet kädessä pitkä rivi.
Yliopiston lehtoreista osa suorastaan kannatti luentoneulomista, opiskelinhan opettajaksi ja opettajilla itselläänkin oli käsitys siitä, ettei neulominen suinkaan välttämättä huononna oppimistulosta, pikemminkin päinvastoin. Oli toki niitäkin, jotka neulomisen ehdottomasti kielsivät - silloin piirtelin ornamentteja luentopaperin reunoihin...
Nykyisin neulon julkisesti, jos selkeästi pystyn näyttämään, että pystyn keskittymään aiheeseen. Jos osallistujia esim. kokouksessa on vain muutama, en välttämättä neulo, se tuntuu vievän liikaa huomiota. Töissä neulon kokeita valvoessani tai lukutunnilla. Jos neulomiseni alkaa liikaa viedä muiden huomiota, tai joku selvästi häiriintyy, laitan työn pois.
Opiskellessani käta-alaa neuloin ja niin neuloivat monet muutkin. Ei tietenkään millään sellaisilla tunneilla, jossa puuhattiin muutenkin, kudonnassa, värjäyksessä tai atk-tunneilla, mutta luennoilla kyllä. Eikä opettajat panneet pahakseen, taisivat olla suurin osa ihan yhtä koukuttuneita käsitöihin kuin opiskelijatkin.
Jatkaessani opintoja liiketalouden puolella kommentoi kansiksen opettaja sen verran napakasti tuntikäsityötäni, että päätin sittemmin jättää neulomisen vapaa-ajalle.
Omilla oppitunneillani en ole neulonut, mutta en paheksuisi opiskelijoiden neulontaa, jos se vain tunnin luonteeseen sopii. Sen sijaan olen kyllä kieltänyt iltapäivälehden lukemisen tai laivanupotuksen/risti-nollan peluun, ne kun vievät ajatukset ihan eri tavalla toisaalle kuin käsityöt.
Ja mikä ettei muuten puutöitä, mutta ne usein roskaavat enemmän kuin tuo neulonta... :)
Itse neuloin opiskeluiden (amk)yhteydessä ja mua se auttoi keskittymään. Olen holistinen ja kinesteettinen oppija ja yksinkertainen neule ja puikkojen liike auttoi keskittymään luentoon ja sen sisältöön. Ilman puikkoja ajatus karkasi helpommin ja tuli häröiltyäkin vierustoverin kanssa ;).
Ennemminkin muistiinpanoja kirjoittaessa huomio siirtyi luennoitsijan puheesta kirjoittamaani tekstiin,mun on vaikeaa tehdä kahta kielellistä asiaa yhtäaikaa.
Varsinkin "aikuisten" opiskeluissa en ymmärrä puikkokieltoa... Yläasteella tms. neulominen on ehkä enemmän huomion hakemista, jos sielläkään.
Oppimistapoja on monia,(tein opinnäytetyöni aiheesta) olikohan se vain 20% oppii varsinaisesti analyyttisellä oppimistyylillä, eli perinteisen kouluopetuksen mukaisesti. Opetustyylejäkin pitäisi siis hieman hioa tai ainakin antaa vapautta oppijoiden valita omia tapoja edistää omaa oppimistaan!
Mä ainakin neulon koulussa teoriatunneilla ja sillon kun odottelen opettajaa jos en osaa jotain. Toisaalta opiskelen pukuompelijaksi, ja en usko että koulussa kielletään mitään mikä on luovaa tekemistä, kunhan se ei haittaa opiskelua. Mä ainakin keskityn paremmin tunnilla, jos teen jotain samalla, esim neulon tai piirrän, muuten tylsistyn nopeasti ja ajatukset lähtee harhailee..
Mielestäni siinä ei oo mitään ongelmaa jos neuloo tunnilla, kunhan ei ole mikään järjetön pitsineule johon joutuu keskittymään! :)
Minä en ole lukiossa edes viitsinyt yrittää. En muista yhtäkään tuntia, jolloin siihen olisi aikaa. Opettajat koulussani ilmeisesti yrittävät tehdä tunneista monipuolisia - aina on vihkoon kopioitavaa, monisteiden kanssa puurtamista tai pari- ja ryhmätöitä niin, että pitää paikkojakin vaihtaa. Ehtiihän sitä toki viidessä minuutissakin tehdä vaikka mitä, mutta yleensä opettajilta tuntuu tulevan noottia ihan vain kalenterin selaamisestakin. :<
Mielityn vihjaus siitä, että käsityötieteen luennoilla ei saa neuloa pitää paikkansa. Surkea juttu. Minulla on suuria vaikeuksia keskittyä puolentoista tunnin ajan pelkkään kuuntelemiseen
Olen kyllä ollut pahis ja neulonut kasvatustieteen massaluennolla:)
Olen neulonut lukiosta alkaen koulussa luentotunneilla, jos ei ole erikseen kielletty. Mielenkiintoisimman keskustelun aiheesta kävin aikoinaan lukion historian opettajan kanssa, joka kielsi sukkapuikot ja pitkät puikot - kun taas pyöröpuikot olivat sallittuja - kilinän vuoksi. Muutenkin, ko. ope oli todellinen herrasmies, avasi aina naisille ovet jne. Tunnilla, luokkaan tultaessa ja poistuessa oli oltava ehdoton hiljaisuus ja järjestys, kysymyksiin viitattiin ja vastatessa tuli nousta seisomaan pulpetin viereen. Kuulin vasta pari vuotta sitten että hän oli ollut sotakorkeakoulun historian lehtorina vuosikymmenet...
Minulle kommentoi opiskelu-urani alussa kärkkäästi eräs opetushenkilökunnan jäsen siitä, että kyllä se nyt vaikuttaa siltä ettei henkilö kuuntele jos keskittyy neulomiseen. Itse koen asian olevan täysin päinvastoin - en minä pysy siellä luennoilla muuten hereillä :) Jos ei tee mitään (teknillillisessä yliopistossa ei porukka oikein harrasta muistiinpanojakaan) niin ajatus lähtee harhailemaan ja kohta on jo tippunut kärryiltä. Neuloessa jotakin sopivan helppoa pystyy mielestäni vain keskittymään paremmin luennoitsijan useimmiten ah niin monotoniseen ulosantiin. Ja olenkin neulonut luennoilla sen kummemmmin lupia kysymättä, on meitä siellä muitakin käsityöintoisia. Jokunen viikko sitten kalkattivat rivissä kolmet puikot vieretysten.
En epäile lainkaan, ettei neuloessa kykene kuuntelemaan. Mutta luennolla olisi tarkoitus oppia myös monilla muilla tavoilla: piirtämällä kaavoja ja kuvia, kirjoittamalla keskeisiä asioita ja omia ajatuksia muistiin jne. Jos luennot ovat niin tylsiä, että niillä ehtii käyttää osaa ajastaan ja energiastaan neulomiseen, miksi käydä niillä?
Miten suhtautuisitte, jos luennoitsija kaivaisi itse puikot esiin?
Itse en ole vielä luennoilla kerennyt neulomaan, kun on ollut enempi käytäntöön painottuvaa (piirustusta) tässä alussa. Sitten kun alkaa taidehistoria, niin varmasti otan jonkun yksinkertaisen neuleen mukaa. Minua neulominen auttaa keskittymään paljon paremmin, jos ei tarvitse seurata monimutkaista mallineuletta/ohjetta, tulee nimittäin turhan usein purettua, kun sattuu mokia :)
pmp
Hyviä pointteja, mutta itse ainakin kykenen tekemään nuo siinä neuloessa. Muistiinpanot, kommentoimaan ja osallistumaan keskusteluun. Toki, jos paljon on kirjoitettavaa niin sitten ei voi neuloa, mutta muuten kyllä.
Ja opettajana.. kävelen kyllä luokassa joskus (itsas useinki) neuleen kanssa, ohjaamassa oppilaita. Luentoa pitävänä tuskin moista voisi tehdä, koska on ns. esiintymässä ja aktiivisena toimijana, toisin kuin kuuntelija. Ainakin mä tarvitsen puhuessani ja esittäessäni asoita käsiä sen verran, ettei pystys neulomaan.
Et sinänsä ei musta voi verrata kuuntelijaa ja luennoitsijaa toisiinsa.
Jos joku istuu yliopiston luennolla lähellä kilisyttelemässä puikoilla, on pakko vaihtaa paikkaa. Ilmeisesti neuloja itse voi hyvin keskittyä, mutta minua se kyllä häiritsee.
Siksikin itse neulon vain kotona.
Bambupuikot ehkä auttaisivat asiaa?
Neulon luennoilla (yliopiston massaluentoja), jotain helppoa, kuten joustinta tai sileää/ainaoikeaa, jossa ei tarvitse keskittyä neuleeseen. Tietysti tilanteen huomioon ottaen (muistiinpanoja tehdessä en neulo). Opin ehkä helpommin, kun neule auttaa keskittymään. Jos vain istun kuuntelemassa, huomaan pian ajatelleeni puoli tuntia ihan muita asioita. Oppimistyylejä on niin erilaisia - itselläni pelkkä kuuntelu on mahdotonta ja monilla luennoilla ainut muu mahdollisuus olisi kirjoittaa opettajan puhetta ylös.
Kanssaistujiani ajattelen neulomalla puisilla puikoilla ainakin sukkapuikkokohdat ja valitsemalla lankaa, joka pölisee mahdollisimman vähän.
Minusta ei neulomisessa luentojen aikana ole mitään pahaa, mutta itseltä se ei onnistu... Kaikki lääkärin luennot on niputettu niin tiiviiksi paketeiksi, että niistä on pakko ottaa kaikki mahdollinen irti - ilman ylimääräistä päänvaivaa.
Minä neulon luennoilla silloin kun
1) kyseessä on massaluento,
2) luento on tyypiltään/materiaalinen sellainen, ettei muistiinpanoja tarvitse tehdä luennoitsijan suoltaman tajunnanvirran pohjalta,
3) tiedän, että se sopii proffalle,
4) olosuhteet ovat muuten siihen sopivat.
Luentoneulominen auttaa ainakin minua keskittymään paremmin -- kun käsissäni on neule, en ainakaan syvenny rustaamaan sarjakuvaa luentolehtiön marginaaliin. Ja luento/kokousneulottava etenee käsissäni aina bambupuikoilla. Metallipuikoilla kilisyttäminen on mielestäni epäkohteliasta, koska se saattaa jo oikeasti häiritä muita.
Kiitos kommenteista kaikille. Hyviä mielipiteitä puolin ja toisin.
Mietin noita puikkoja..ja joo mä hajoisin jos vieressä joku KILISYTTÄIS puikkoja. Tänää piti purra hammasta etten kommentoinu yhdelle oppilaalle puikon tiputtamisesta. Bambut rules :)
Tuo pöliseminenkin on aika hankala asia, jos toinen on vieressä tosi allerginen niin saa varmasti oireita villalangasta tjv.
Mä en ole lupaa kysynyt, mutta eipä kukaan ole vielä kieltänytkään. Jos neulominen kielletään, niin samalla voisi kieltää lehden lukemisen, läppärin räpläämisen, kännypelit yms yms. Niin ja se jutustelu! Enkä todellakaan tee mitään vaikeaa luentoneulomisena, perussukkia kun syntyy silmät kiinnikin, niin miksei sitten silmät videotykille suunnattuna?
Mun mielestä neulominen ei häiritse ketään, varsinkin kun sen tekee bambupuikoilla. Toki jos joku ehdottomasti asian kieltää, niin sitten lopetan. Uskon, että luennoija, jota neulominen ärsyttää, tulee minulle asiasta kertomaan. Samoin, jos vieressäni istuu joku villa-allergikko, laitan kutimeni pois, jos se häntä häiritsee ( ja asiasta huomauttaa). Tosin olen kyllä myöskin huomannut, ettei viereeni ole ollut suurta tunkua, liekö syy sitten muussa kun puikoissa.... ;)
Itse olen sitä mieltä, että pysyn paremmin valppaana, kun kädet käyvät ja korvat kuuntelevat :) Vaihtoehtona kun taitaisi olla se, että meikä vetää tirsoja kuola poskelle valuen.
Höh, mulle on jäänyt traumoja nuoruudessa saaduista neulomiskielloista. Tai oikeastaan vaan rippikoulussa se oli varsinainen *kielto*. Tupakkataukoja kyllä pidettiin ja ties mitä riekkumista muuten, mutta pappi kielsi neulomisen. Just; sehän se on synneistä pahin.
Toinen juttu sattui lukiossa. Tykkäsin aina historiasta ja koekeskiarvojen perusteella mun olis pitänyt saada päästötodistukseen ysi. Kolmannen luokan keväällä sitten historianopettaja tuli sanomaan, että hän on nyt kolme vuotta kattellut tätä mun neulomista eikä yhtään tykkää siitä, joten pudottaa arvosanaa sen vuoksi. Olisko ollut liikaa vaadittu, että aikuinen ihminen olisi saanut suunsa auki siinä kuluneiden kolmen vuoden aikana?
Ite oon neulonu jonkun verran tunneilla sekä lukiossa että nyt luennoilla. Omasta mielestäni se on ihan ok, pystyn paljon paremmin keskittymään, kun saa käsille jotain tekemistä. Mielestäni kuitenkin on kohteliasta kysyä lupa neulomiseen varsinkin jossain pienemmässä ryhmässä. Jos on 80 ihmisen luento, niin en koe sitä sitten tarpeelliseks. Pakko muuten kertoa tämmönen kammotarina: viime vuonna neuloin luennolla metallipuikoilla. Bad idea! Kesken luennon onnistuin heittään kaikki viis sukkapuikkoa lattialle, kun piti aloittaa uus sukka. Karsee möly siitä kuulukin. Oli kyllä noloa konttailla pitkin luokkaa etsimässä puikkoja, kun kaikki katteli kun vajaata. ;)
Lähetä kommentti