Hahaa, kuka osaa napittaa..
Malli: Punainen, tätimäinen, omasta päästä
Lanka: Novita Nina, kaksinkertaisena, n. 800 g
Puikot: 4, 5 mm
Kokonaisuus on ok ja kyllä tää etipäin lähtee, antaja vielä miettiköön antaako sukulaistädille vai not, en pahastu vaikkei antaisikaan. Yleensäkään en pahastu (pahasti, ehkä) siitä, jos neulomuksen saaja ei pidä neulettani tjv. Mä oon niistä nautintoni saanu tehdessäni, jos armakset niistä tyksii ja käyttää, niin hienoa. Jos multa pyydetään "Voisitko sä tehdä sellaisen ja sellaisen jutun" niin oon ylionnellisen tyytyväinen voidessani osoittaa "rakkautta" käsilläni. Kai vähän sama kuin toiset ylisyöttää perheensä rakkaudella. Mä ylineulon? Tästä, silmukoissa olevasta välittämisestä ja rakkaudesta johtuen on hankala inspiroitua neulomaan "tilaustöitä" ja siksi en niitä kamalasti teekään. Tää takki on osittain sellainen, osittain pyytäjä oli rakas ihminen, joten se helpotti työskentelyä ja tuota, saaja sukulaistätönen Miehen puolelta, joten rimakin nousi kiitettävästi.
Edellisen postauksen maininta, etten tiedä kehtaanko antaa eteenpäin, ei ollut kohteliaisuuskeräys :) vaan ihan realistista pohdintaa sillä... Hihat on liian pitkät, hihassa oleva palmikkoyksityiskohta valahtaa liian alas, nappilista on liian paksu, reunuspalmikko on liian löysä lankaan nähden, langan säikeisyys tulee vähän rumasti esille. Etuhelma rimpsuilee, koska tyhmänä lykkäsin helmineuleen palmikoiden alle. Palmikothan tunnetusti vetää neuletta kasaan ja helmineule ei.
Seuraavaksi yllärinä loikkasi puikoilla lapaset, joululahjus?
Pattern: Red, aunt-like, my own
Yarn: Novita's Nina, double, about 800g
Needles: 4,5 mm
The whole cardigan is ok and I will send this to given to the aunt. There is some details, which I'm not happy about in this work. The sleeves are too long, the cable details are too low in arm. Button list is too puffy. Cable on the edge is too loose for this yarn. And the front hem, well, who would guess that cables pull the surface and moss stitch do not. I feel only little stupid with this mistake.. grh. Wetwetwet and block.
Well, I hope the Aunt like, but if not, so be it. I don't cry. In fact I'm not offended if someone don't like the given knitwear, knitted by me. I have already had my satisfaction by knitting with that piece. Of course I'm in my own knitter-mother-lover-friend -heaven if someone my loved ones asked me to knit something to him or her. I give my love in sts? Maybe same as someone over-feed their families, I over-knit? That is also the main reason to me not to knit orders etc. I have no inspiration and feeling for the work. Hard. This cardigan was between the love and the work and the receiver (DH's aunt) woke up not so little perfectionist in me.
Next the mittens, Christmas present?
6 kommenttia:
Kaunis neuletakki!
Hieno tuo punainen neuletakki! Mahdatko olla vain liian kriittinen itseäsi kohtaan? Sellaiset ihmiset, jotka eivät neulo eivät tuollaisia pikkujuttuja huomaa, joita sinä huomioit. Ja tällaisetkin normineulojat niinkuin minä vain huokailevat ihastuksesta kun jotkut osaavat ilman mitään ohjeita luoda tuollaisia ihanuuksia! Anna eteenpäin lahjaksi vain, itsekin totesit, että käyttää jos käyttää, olet oman tyydytyksesi saanut. Ja joka työstä oppii jotain...
It is beautiful! I hope your aunt loves it!
tiinar, kiitos.
Martsuli, een :) , rima vaan nousee silmän kehittyessä ja toisaalta haluaisi antaa käsistään sellaista mihin on itse tyytyväinen. Yksi tämän harrastuksen suola ja sokeri onkin tuo, jokaisesta työstä oppiminen ja jatkuva uusien asioiden löytäminen.
Lolly, thanks. I hope that she loves it too.
Musta tuo neuletakki on kanssa ihana, mutta ymmärrän hyvin tuon haluttomuuden antaa eteenpäin jos itse ei ole tyytyväinen. Minussa asuva pieni perfektionisti harvemmin on ;)
Tosi upea neuletakki ja aivan upean värinen!!
Lähetä kommentti