Itkuhan se pääsi - I did cry

Viimeinen päivä on aina haikea. Ei voi mitään. Kutoset lennähtää taas maailmalle ja tällä kertaa matkalle lähtee persoonia täynnä viiltävän loistavaa huumorintajua, omaa tahtoa, kriittisyyttä, intoa, julmetusti tietoa, vielä enemmän taitoa ja hyvä kasa vastuuntuntoa, vähän laiskuutta, kekseliäisyyttä kiertää hommia ja hyviä selityksiä. Ikävä tulee.

Opettajakin oli ollut kiltti (tai sitten lahjottiin jo tulevaa vuotta ajatellen opea kiltimmäksi). Sain monta ihanaa kukkaa, pakettia ja pukettia ja jopa naistaväkevämpää :)) kera upeiden lasien.



Joku kritisoi joskus sitä, että miksi opettajia pitäisi muistaa lahjoilla tai muilla..
Ei tarvitsekaan, jokainen muistaminen on yllätys ja kiitos.
Eniten liikutti tämä kortti, etenkin kun tietää, että se on kakkosluokkalaiselta sankarilta aikamoinen suoritus :) Sain mä myös paketillisen aarrekiviä. Ja nenäliinat oli tietty autossa.



Vieläkö ihmettelette miksi mulla on laukussa nyrkin kokoinen kivi?

My summer holiday just began. It is always so happy, but still bittersweet day to say goodbye for the oldest and happy holiday to others. I have been kind teacher, at least I think so. I got many gifts and flowers etc. Most touchings was this card, 8 yrs old boy has done it by himself and I really know what an effort it has been for him :). I got also treasure stones :).
Do you really wonder anymore why do I have a stone size of the fist in my bag.