sunnuntaina, lokakuuta 04, 2009

Dominoivat nartut

Koira-asiaa, joten voi skipata yli, mikäli evnj (=Etsit Vain NeuleJuttuja).

Kun kaksi dominoivaa narttua osuu samaan talouteen ja niistä toinen osaa lukea ja käyttää tietokonetta on lienee selvä, että vastauksia yhteiselon helpottamiseksi etsitään muualtakin kuin nakkipaloista.

Oon lueskellu kaikenlaista alkaen Vilanderin Koirankorjauskirjasta ja Kaimion Pennun kasvatuksesta uusimpaan löytöön Cesar Millanin uuteen kirjaan "Laumanjohtaja", myös Fennellin kuuntelen koiraani on tuttu puhumattakaan tietty Karen Pryorin naksutin-koulutukseen liittyvistä opuksista.
Kaiken höyryämisen alta kaikissa noissa pohjaudutaan hyvin pitkälle johtajuuteen ja laumakäyttäytymiseen, mitä en juurikaan noteerannut aiemmin.. paitsi nyt. Meillä on käyty jo jonkin aikaa keskustelua siitä, kumpi johtaa ja kumpi tulee perässä.

Paras kokemus tästä oli eilinen lenkki. Johtaja menee aina edellä, hihnassa kulkiessa selviö, mutta entä vapaana? Oltiin ihan kahden hämärtyvässä illassa ja Salli on Aina vapaana ollessaan seikkaillut edellä, missä tahansa mennään ja juokseminen on aina ollut mahdotonta, eli koiruus iskee takaa jalkoihin kiinni..tai persaukseen. Leikkii sekä paimentaa. Vaikka suuntaa on vaihdellut, pomppinut pitkin metsiä ilman polkuja yms, neiti on aina edellä heti kun mahdollista.

Eilen päätin testata.. tsemppasin itteni täyteen positiivista ja rauhallista energiaa (ei saa nauraa siellä) "olenhyvälaumanjohtajaolenhyvälaumanjohtaja" ja sinkaisin liikkeelle. Oltiin isolla aukiolla, joten juoksentelu ja suunnanvaihto oli helppoa. Hölkkäilin kevyesti ja ällistyksen jälkeen Salli pinkaisi ohi, ja hämääntyi totaalisesti, koska vaihdoin aina suuntaa sen ohittaessa. Lopulta se jäi tyrmistyneenä istumaan ja tuijottamaan. Kun pysähdyin ja komensin luokse, neiti juoksi kuin aropupu viereen. Jatkoimme testailua ja muutaman kierroksen jälkeen järjestys vapaanakin mennessä oli niin, että mä menin eeltä ja koira perässä tai vieressä. Kerran neiti pyrki persaukseen kiinni, mutta ärähdys riitti ja matka jatku.

Tänään oltiin maastossa myös ja sama homma, nyt nyt pysyttiin vieressä jo kävellessäkin. Ei paha. Jatkamma harjoituksia, toki nakki-kanapaloilla sekä naksuttimella vahvistettuna.

Uskon ja luotan positiiviseen vahvistamiseen ja kouluttamiseen mm. naksuttimen kanssa, niillä on meillä saatu erilaisia "temppuja" kasaan hyvinkin nopeasti, mutta myös vahvaan, johdonmukaiseen ja turvalliseen johtajuuteen, jonka toteuttaminen on hankalampaa kuin luulisikaan, koska ei puhu koiraa. Imen sienen lailla kaikkea tietoa aiheeseen liittyen ja yritän suodatella jenkki-yms. hapatusta välistä pois (hei.. on Upeaa, että superaktiivisen koiran kanssa käydään lenkillä Joka päivä ja lenkin pituus on hurjat 3 km).

Millanin luento videona, kirjassa aika paljon samaa asiaa.

20 kommenttia:

Rieppa kirjoitti...

Ihailin juuri Saksassa koiria, jotka osasivat juosta pyörän jäljessä ilman hihnaa ruuhkaisella keskustan pyörätiellä. Ihmiset väistivät koiraa ja koira väisti ihmisiä ja kaikki etenivät sopuisasti. Eipä tule tälläistä vastaan suomalaisessa suurkaupungissa... Samoin koiria näki muuallakin ilman hihnaa, omistajan perässä kävelemässä, keskellä ihmisvilinää. Onkohan tässä kyseessä jokin koirankasvatuksellinen kulttuuriero, kun Suomessa ei saa haukku saa olla ollenkaan irti kaupunkialueella?

Minna kirjoitti...

Itsekin olen lukenut ja opiskelut paljon erilaisia koirankoulutskirjoja (myös nuo mainitsemasi). Tällä hetkellä fanitan eniten Piritta Pärssistä (sivuiltaan löytyy jo paljon matskua koiran oppimisesta jne. http://www.pipap.net/ems/ ja julkaisemansa kirjat ovat tosi hyviä. Toinen hyvä on Salme Mujunen ja kirjansa.

tikru kirjoitti...

kiitos vinkeistä, pitääpä tutustua.

villapeikko kirjoitti...

Toi suunnanvaihto on yks asia, joka mulle jäi mieleen kun luin aikoinani koiran kouluttamisesta kaiken mahdollisen (tai no melkein). Taisin kokeillakin, mutten enää muista toimiko. Meillä siis asui joku vuosi takaperin puolisen vuotta Erittäin Haastava Koira, onneksi vain väliaikaisesti.
Jos joku koiran kanssa pärjää niin sä!

Stella kirjoitti...

Itse suosittelen lukemaan Turid Rugaasin koko tuotannon läpi. Vähän eri lähestymistapa kun näillä johtajamachoilla :P

Minna S kirjoitti...

Joo, Thurid Rugaas on hyvä meille kaikille, jotka emme "puhu koiraa". Olen saanut siitä paljon ymmärrystä. Yhdistettynä kaikkeen muuhun hyvä... Itse olen sitä mieltä, että ison koiran kanssa on se skaba sitten jossain vaiheessa käytävä kovallakin kädellä, jos se eteen tulee, kaikilla yksilöillä ja roduillahan se ei välttämättä tule. Muuten olen sitä mieltä, että koiran "lauman" johtamisessa ja ihmisten johtamisessa ei ole kovastipaljon eroa...

tikru kirjoitti...

Stella, Turid on tuttu ja itsas väittäisin, ettei lähestymistapa ole kovinkaan erilainen.. samalla tavalla tulkitaan koiran elekieltä ja pyritään viestimään koiralle haluttu tapa toimia ja olla.

Enkä oikeastaan näkisi mitään machomaista johtajuudessa, missään noista kirjoista, etenkin kun ei lue niitä kuin piru raamattua.

ColibriDreams kirjoitti...

Olen tuota Cesarin ohjelmaa katsellut täällä aina välillä ja miettinyt, olisiko tuo hänen tapansa toiminut koiraan, joka meillä oli kun olin lapsi...
Mielenkiintoista, että tuo suunnanmuuttaminen siis toimii ainakin.

En minäkään tuossa johtajuusjutussa mitään machoilua varsinaisesti näe.

Mari,Prosessineuloja kirjoitti...

Olen katsonut Cesarin ohjelmia pari tuotantokautta läpi ( MTV AVA) , ja siitä jäi vaikutelma, että koira on ihmeissään, jo sillä ei ole johtajaa. Onnellinen on siis se koira, jolla on Johtaja - silloin se voi relata eikä tarvitse koiran vetää showta. Hyviä yhteisiä lenkkejä teille!

Päivi Eerola kirjoitti...

Turid-faneja täälläkin. OIin kuuntelemassa häntä joku vuosi sitten ja kolahti!

Sanna kirjoitti...

Mulla on ihan vastaavia kokemuksia ollut mun saku-uroksen kanssa.
Naksutin on meillä käytössä.
Täällä on ollut mielenkiintoisia luentoja
sekä kursseja joille ollaan osallistuttu. http://www.heiluvahanta.fi/

Tiinakka kirjoitti...

Meillä on naksutin koulutettu koira ja kävimme pentuaikana kasvattajan järjestämillä leireillä, missä Tommy Wiren oli antamassa koulutusapua. http://www.trainerschoice.fi/suomi/kouluttajat.php Oli iso apu ja meillä mennään hienosti hihnassa tai ilman :)

Piiku kirjoitti...

Olemme olleet koulutettavina pentukurssilla. Kuulostaa hyvältä tuo metsätemppu. Meillä se puree ainakin. Koiran tulee olla 'kontaktissa' koko ajan, ei toisin päin.

Jos jotakin me (siis me, ei Cara) ollaan opittu on se, että pentu ei jaksa kauaa. Muutama harjoite ja vapaa....

Anonyymi kirjoitti...

Samoja kirjoja suosittelen, mitä edelläkin.
Tiede ei tue johtajuuskäsitystä koiran ja ihmisen välisessä suhteessa. Se on lähinnä turhaa politikointia, eläimet ei ajattele niin monimutkaisesti. Mutta se, että ei usko johtajuuteen koiran ja ihmisen välisessä suhteessa ei tarkoita sitä, etteikö koiralle olisi opetettava käytöstapoja ja etteikö koiran kanssa toimiessa tulisi pyrkiä johdonmukaisuuteen. Johtajuus-sanan käytön voi kurvata siis arjen käytöstavoilla ja johdonmukaisuudella, niin ei tarvitse tulkita koiraa niin paljoa.

tikru kirjoitti...

anonyymi, tottahan tuo on, mutta kutsutaan sitä asiaa millä tavalla tahansa, on talossa oltava järjestys ja joku joka päättää miten toimitaan sekä keskinäinen kunnioitus. Ja jos noilla keinoilla saa elämän mallilleen koiruuden kanssa, niin uskon johtajuuteen, jätän uskomatta sitten johonkin muuhun tieteellisesti todistamattomaan asiaan.

Piiku, me ollaan kans pentukurssilla :)

Satu kirjoitti...

Kuulostaa niiiin tutulta :) Itse olin myös ihan ihmeissäni, kun mamman pikkupallerosta kuoriutui pomottava narttu (öhöm, anteeksi sanavalinta). Jouduin katsomaan itseäni peiliin ja petraamaan lauman johtajana. Tuo suunnanvaihtojuttu toimi myös meillä hyvin. Lisäksi tein pieniä johtajuusharjoitteita aina kun niihin oli mahdollisuus, esim. ulko-ovella ja sisälle tultaessa. Nyt meidän yhteiselo on mitä mainiointa. Tsemppiä. Uskon, että murkkuvaiheen mentyä helpottaa ja huomaat mikä vaikutus johdonmukaisella ja lempeällä johtajuudella onkaan.

R kirjoitti...

anonyymin kanssa samaa mieltä. Lisäisin vielä, että kannattaa antaa pennun olla pentu ja erityisesti koira eikä kiusata höpöhöpö-johtajuusjutuilla erityisesti metsälenkillä. Metsässä pitää olla Kivaa ja antaa koiran painella (tietyissä raameissa; turvallisuus ennen kaikkea kaikkia kohtaan) menemään :-).

ps. tykkään sun suunnittelemista neuleista tooosi paljon :-)

tikru kirjoitti...

hmm... mitenhän tähän nyt vastais.. ilmeisesti meillä monella on eri käsitykset johtajuudesta ja koiran koulutuksesta. Eihän se oo "vakavaa ähräämistä ja pakottamista" vaan leikkimällä oppimisista.

Ei muksutkaan koulussa istu 6 tuntia paikallaan pänttäämässä vaan suurin osa oppimisesta tapahtuu leikin varjolla. Ihan sama tässä.

Metsässä on aina Kivaa ja koira saa painella, mutta tietyissä rajoissa ja mä oon se, joka määritän ne rajat, ei koira.

Ja siinä vaiheessa kun kommentissa on "höpöhöpö" ilman asiallisia perusteluita, ei voi kun ihmetellä Asiantuntemusta.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä tässä eniten kanittaa tuo sana johtajuus. Rajojen ja pelisääntöjen määrittely eläinten kanssa toimiessa ei ole sitä, mitä yleensä johtajuudella tarkoitetaan ja se, että joku ei usko johtajuuteen, ei tarkoita sitä etteikö koiraa voisi opettaa käyttäytymään arjessa. Usein tuota johtajuusteoriaa ylläpidetään suotta, kun käytännössä kyse on kuitenkin vain siitä, että on opetettu käytöstapoja ja satsattu siihen, että ihminen on opetellut vaikuttamaan koiran toimintaan. Itselle sanan johtajuus käyttö tuo tietyn konfliktiasetelman suhteessa koiraan. "Teet aina niin kuin minä sanon", "Minä hallitsen sinua", "Koira hakee tilaisuutta kävellä ylitseni". Koira on kuitenkin vain koira, joka tekee, mitä sen kannattaa tehdä. Jos karkaamalla saa juoksennella mielin määrin hajujen perässä, sitten kannattaa karata. Jos oven edessä nätisti odottamalla pääsee nopeammin ulos kuin kauhealla hössöttämisellä, sitten kannattaa odottaa nätisti. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka on kenenkäkin ylä- tai alapuolella. Naksuttelusta ja shapingista tuttu ilmaisu "sitä saa mitä vahvistaa" pätee arkeenkin.
Toisaalta harmittaa, että uusia koiraharrastajia päätyy edelleen näiden johtajuusteorioiden pariin. Kyllähän ne koirat tulee varmasti hyvin pidettyä senkin näkemyksen pohjalta, mutta se koiran ja ihmisen yhteiselon perusvire muuttuu jossain määrin kilpailulliseksi (en nyt keksi parempaa sanaa), kun odotetaan koska koira "haastaa" ja koiran käyttäytymisen tulkinnasta puuttuu tietty analyyttisyys -kaikenhan voi aina selittää johtajuuden kautta. Koirien käyttäytymisen tutkimus on edistynyt viime vuosina huimasti ja lisää on tulossa. Ehkä tilanne jonain päivänä paranee, ja koiraharrastajat päätyvät tutkitun ja päivitetyn koiria käsittelevän tiedon äärelle.

Mutta tuosta koirakirjallisuudesta vielä; kannattaa tarkistaa lukemiensa kirjojen lähdeviitteet. Varsinkin suomeksi julkaistussa kirjallisuudessa on sen suhteen pahoja puutteita eli kirjat ovat usein sieltä "mutuosastolta". Poikkeuksena mm. Kaimio, jonka kirjaan Koirien käyttäytyminen kannattaa myös tutustua. Jostain syystä koirakirjallisuudesta on suomennettu aika suppeantyyppistä materiaalia. Englanninkielelleä löytyy huomattavasti laajempi valikoima laadukkaita koiria käsitteleviä kirjoja.

apricot kirjoitti...

Jos et oo vielä tutustunu kirjaan "Naksutinkoulutusta koirallesi" (kirj.Egtvedt, Morten), niin suosittelen sitä lämpimästi! Se on ehdottomasti paras koirankoulutuskirja minkä oon lukenu. Mäkään en allerkirjota johtajuusajattelua, mut veikkaan että ihmiset tarkottaa aika eri asioita puhuessaan johtajuudesta. Ite en näe johtajuutena esim. sitä että minä meen ensin ovesta ja koira perässä, vaan turvallisuuskysymyksenä. Mikään ei oikeestaan oo kiinni johtajuudesta, vaan siitä että koira motivoituu tekemään niitä asioita joita kouluttaja jostain syystä haluaa sen tekevän. Siihen voi kuulua se että koira kävelee ihmisen perässä, tai ihan mitä vaan.
Hauskoja koulutushetkiä :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...