Piparipurkki täytettiin...
mitä mielenkiintoisemmin koristelluilla pipareilla. Osaa koristekarkkeja saattaa sitten olla maisteltu..pienten leipojien piti laatuvarmistaa.. kuten myös taikinaa.. ja pipareita valmiina..
Ei ollut ihan niin nokonuukaa onko piparkakku-ukolla koko kroppa vai puuttuuko käsi ja osa jalkaa. Näyttää vähän erilaiselle, mutta maistuu ah, niin samalle. Meille aikuisillekin opittavaa...
(PS. tunnustaudun syylliseksi muutamien pipaa reunojen tummutteen, "oho")
Mietiskelin syntyjä syviä samalla... rajojen puuttumista, sitä, onko joku oikein tai väärin, miltä pipareiden oikeasti pitäisi näyttää, miksi, kuka määrää, haittaako jos jauhoja on aika paljon tai taikina liiskana pöydässä, tai jos sitä vähän nyhertää sieltä ja täältä suuhun, tai voiko lihapullan laittaa koristeeksi piparin päälle...
Huomasin omistavani pelottavan paljon elämää tylsentäviä rajoitteita omassa ajattelussa. Luovuus ei kuki juuri ollenkaan verrattuna tuollaisiin, alle metrin mittaisiin. Miten se menikään Ken Robinsonin puheessa, että mitä vanhemmaksi muksu kasvaa, mitä enemmän koulutetaan, sitä vähemmän muksu keksii klemmarista luovasti eri käyttötarkoituksia... lienee pätee pipareihinkin :)
We baked ginger breads and I just wonder how creative the kids was. No limits, no right or wrong way to decorate or form the ginger bread. I thought that if people could keep that talent of creativity like child when they grow up, it would be amazing. For exmpl Sir Ken Robinson has spoken about school and creativity.
2 kommenttia:
Olen huomannut itsessäni samaa. Pipareita koristellessani mietin, että nämä eivät ole kauniita. Mutta miksi se kauneus olisi vain täydellisen suoria viivoja, symmetrisiä asetelmia? Minun koristelemani piparit ovat Minun näköisiäni ja sellaisina täydellisiä. Ehdotonta plussaa myös hyvästä mausta.
Erittäin kiintoisa linkki. Annoit ajattelun aihetta, kiitos siitä! Meillä on vielä muksujen kanssa piparit paistamatta: taidanpa viedä tästä mukaani toisenlaista asennetta siihen(kin) hommaan. :-)
Lähetä kommentti