Onpelen

Ainakin yritän. Pitkästä aikaa kävin kangaskaupassa viikolla ja mukaan tarttui paitamekkokangas. Paksua puuvillaa, kiva printti. Verhokankaana se mulle myytiin :)

Eniveis. Eilen sain etsittyä sopivan paitapuseron kaavan, jota muokkailin ja venytin helmaa. Hihatkin oli kuvioissa vielä mukana.
Piirtelin ja leikkasin kaavat, kankaan ja tänään sitten odotin ispiraatiota. Sitä ei tullut, mutta työnnyin koneelle.

Nyt muistan elävästi, miksi ompelu on jäänyt vähemmälle

Inhoan:
- alalangan loppumista
- kauluksien ompelua
- kokomerkintöjä, jotka pitää sittenkin paikkansa (koko 46 on todellakin koko 46, eikä vastaa kokoa 40-42 vaikka kuin leikkii mittanauhalla)
- sovittamista
- mittojen epätarkkuutta
- ei-istuvia vaatteita (kaavoja..)
- langanpätkiä
- hihojen istuttamista vaan huomatakseni että nei sovi malliin
- huolittelusiksakkia
- päälitikkauksia, jotka menee mutkalle
- napinläpien ompelua
- puuttuvaa vetoketjua, joka ehkäisisi napinläpien ompelulta
- epäsiistejä saumoja
- takatampin unohtamista
- liian matalaa ompelupöytää
- liian PIENTÄ ompelupöytää ja Huonetta (vihvih rakas)
- sitä, että ommellessa on kaukana kaikesta, tahdon olla tilanteessa mukana (siirränkö koneen keittiöön??)
- sitä ettei ommellessa kuule-näe mitään, tai ei voi tehdä mitään muuta samaan aikaan
- joko mä sanoin kauluksen ompelua (tämän hetkisen tauon syy)

Näistä ja muutamista muista syistä ompelukseni odottelee lukuisien taukojen aikana aina jäähyllä. Olen oppinut. En polta hermoja vaan lähden mietintätauolle. Kahvi tuoksuu.

Hyvää LANKAlauantaita kaikille!

PS. Jos tää olis ollu eilinen ni se ois todellakin ollu Hyvin Pitkä Perjantai.


This is just a groan of the sewing.