Fair Isle Bias

Fair Isle Bias kirjasta Loop-d-loop ja malli on Teva Durhamin käsialaa.
Lankana Lopo Xavieri Phoebus, suoraan Portugalista, Portosta.
Puikkokoko 4 mm.

Koko tarina paidalle. Aikaa kului näemmä lankojan kieputtelusta kerille tähän päivään asti reilu kuukausi.
Ja lähes joka päivä tein edes jotain asian eteen. Eli kyllä se söi aikaa. Muuta ei ole tullut tänä aikana neulottua. Paitsi työlapasia pari kerrosta, mut sitä ei lasketa.

Malli on ihana. Siis paidan malli ei malli :). Tosin sovelsin heti kaikkea mahdollista ohjeesta poiketan..
- Tiheys ei täsmännyt, tein soveltaen mittojen mukaan.
- Hihat on tehty ilman levennyksiä.
- Hartialinja raglan-kavennuksin, ei normaalilla hihaistutuksella
- Helma onkin jo tuttu, eli vinopyörö aukileikaten
- Yläosan mitoituksessa käytin myös omia mittoja juuri tuosta raglanista johtuen.
- Helmassa on käänne, ei pelkkää kiinteillä silmukoilla tehtyä reunusta.
Eli nuo ainakin on soveltaen tehty kirjan ohjeeseen.

Koko prosessi oli aika mielenkiintoinen ja hauskaa oli, että sitä seurasivat monet muutkin kuin minä itse ja lähiympäristö. Tavoite - ei nurjia kerroksia kirjoneuleella - toteutui lähes. Kauluksen takaosassa jouduin tekemään lyhennetyillä kerroksilla viisi nurjaa kerrosta. Tuskaisaa. Jos olisin tehny ton helman niin ni tekisin vieläki puhumattakaan koko paidasta. Se ei ois ikinä valmis.

Lanka on ihanaa, nytkin ihoa vasten, eikä kutkuttele. Myös neuloessa se toimi hyvin, kierre oli napakka, enkä onnistunu hajottamaan lankaa. Kiitos Mari :) sekä värivalinnoista että materiaalidiilauksesta.
En tosin ymmärrä vieläkään noita lankamääriä ohjeessa. Kuten mainitsin fiksun pikkuserkkuni toimesta lankaa tuli vain pienintä kokoa varten. Tein kuitenkin noin suurinpiirtein keskimmäisen koon mukaan ja lankaa jäi silti yli n. 300g.

Opin. Kirjoneule ei olekaan ihan kamalaa. Toki vois alottaa vaikka lapasista.. tai jotain. Ei ehkä ekana paitaa. Mut ne nurjattomat kerrokset pelasti mut :).
Oon siis neulonu joskus yläasteella kai revontulipaidan ittelleni ja sen jälkeen satunnaisesti kirjoneulepintoja lapasissa ja pipoissa jne. Mut ne on aina ollu kammotuksia, koska ei oo saanu siistiä. Joten tää oli aluks sellanen hiuksia nostattava ajatus. Mut alotin hihaa ihan testimielessä ja testaus lähti vähän hanskasta.

Parhautta tässä oli tuo vino helma, sen insinöörimäinen ratkaisu :) sekä nyt loppujen lopuksi tää paita päällä. Pidän jo nyt ihan älyttömästi. Jännitystä luo tuo samainen aukileikattu helma, lähinnä, et miten noi reunat kestää. Odotamma jännityksellä ensimmäisiä karanneita silmukoita.

Kiitän tuesta, kannustuksesta, tsemppauksesta ja mielenkiinnosta :)