perjantaina, tammikuuta 25, 2008

Adrenaliinit ja endorfiinit sekä maitohapot

No knitting in this post, I have some great feelings about sports.

On pakko vähän hehkuttaa liikunnan ilosta, eli ei yhtään neulomisasiaa tässä postauksessa.

Oon aina liikkunu satunnaisen sattuneesti tavalla tai toisella. Pelannut divareissa joukkuelajia, juossut ja uinut yksin, pyöräillyt ja nyrkkeilly yksin ja kaverin kanssa. Testannut lähes kaikkea. Ainaki testannu. Paitsi, että vannoin vielä viiime syksyyn asti sitä, ettei mua saa salille hikiseen huoneeseen kymmenen muun ihmisen kanssa heiluttelee rautaa ees ja taas tai polkee liikkumattomalla pyörällä peilin edessä, tai...juunou. Ei siis mitään kuntosalijuttua mulle.

No, lokakuun alussa työkaveri houkutteli ja koukutti. Neljä kuukautta aktiivista liikkumista, omaohjaajan kanssa yhdessä laaditun pläänin mukaan (itsas toinen ohjelma jo). Liikun 4-6 kertaa viikossa. Kolme punttitreeniä, ja sit ne muut jotain muuta, pääasiassa spinniä, bodycombatia, pumppia, juoksulenkkiä jne.

Ensin pelkäsin kyllästymistä nopsaan, laiskottumista ja sohvaperunaminän iskemistä. Mut pirhana ei. Kertaakaan en oo miettiny et lähdenkö vai not, vaan lähinnä, et mihin aikaan, miten järjestän jne. Ja järjestyyhän se aika kun järjestää. Ei stressiä vaan stressinpoistoa. Ja kyllähän kuntosalin jäsenyys maksaa, mutta ehkä sen rahan vois kuluttaa huonomminkin ja mähän kuluttaisin sen kuitenkin :)

Ai mitä tuloksia neljässä kuukaudessa?
Noo, painolle ei oo tapahtunu mitää, johtuen hevosmaisesta ruokahalusta, mutta.. kuteet tuntuu sopiville ja istuu mukavasti.
Eilen mä tajusin, että mulla on hartialihakset (juu, yläkroppa on aikaisemmin ollut lähinnä keitettyä spagettia) ja olkapäät. Haukkarikin näkyy.
Tänään mä tajusin (heh, ne salien peilit) et mullon perse. Sinne taaksepäin, ei sivulle. Pakaralihakset on siis löytyny.

Loistavin havainto tälle päivälle kuiteski oli se, että eka kerta suksilla sujui kuin tanssi. Ei hapottanu, jakso pistellä pitkälle ja vauhdilla. Ennätti keskittymään tekniikkaan ja olo oli loistava. Talven eka vitska sujahti huomaamatta ja piti melkeis toppuutella menoa. Viime talven räpiköinti oli tiessään.

Se miks tää on merkityksellistä, johtuu siitä, että oman kropan hyväksyminen ja siitä pitäminen on hetki hetkeltä helpompaa. Toki aaltoillaan ja mennään ees ja taas, mutta eniveis. Päivä päivältä kohti mukavempaa olotusta. Fysiikka ja psyyke kulkee kovasti käsikädessä ainakin meikäläisellä.

Joku vois venytellä..

10 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Son koukuttavaa toi salilla käyminen. en uskonut minäkään siitä pitäväni, vaan nyt on kolme vuotta kohta takana. Juu, venytellä pitäis, vaan kun ei ehdi, on niin kova kiire.

Elisa kirjoitti...

mulla on täsmälleen samanlaisia kokemuksia! eilen just combatissa ihmettelin peilistä itteeni katsoessa et mitä himputtia, mullahan on käsissä lihaksia vaik muille jakaa :) Suu auki ihmetellen jumppasin sit siinä. Koukuttavaa ja pahasti; 2-3x sali viikossa ja sit 2x combat ja 2x spinning yleensä päälle...ja tietysti koirat ja lenkit ja pyöräily...:)

Elisa kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Satu H kirjoitti...

jossain pääsee siis oikein hiihtämäänkin? oikealla lumella?

tikru kirjoitti...

Satuh, juu, itäinen suomi on jo siinä vaiheessa että ladut on kasassa. Just kävin hiihtää vajaan kympin, seiskan ja 2,5 latuja kiertelin.

Jenni kirjoitti...

Täällä kanssa yksi joka säännöllisesti koukuttaa itsensä juoksemiseen, spinnigiin ja body pumpiin.

Mutta oli mulla asiaakin. Saitko s-postia 10.1? Mulla on vähän ongelmia tuon Vihervaaran silmukkamäärän kanssa ja haluaisin jo saada paidan käyttöön.

tikru kirjoitti...

Jenni, roskiksesta löytyi. Katson ja laitan sulle piakkoin postia.

Pyrin vastailemaan asap aina maileihin, joten tönikää tänne, mikäli en vastaa.

Elisa kirjoitti...

Kiva kun tykkäsit mun vihervaarasta, tosiaan se huppu on etu-takasuunnassa iso, ja mulle kans suuri ongelma siinä oli se, että se nurjalla neulottu hupun reuna jäi tököttämään...eli ehkä kun teen seuraavan vielä ihanaisemman version, lopetan ennen sitä nurjaa reunaa palmikkokaavion kohdalla. Kavennukset oli ok, ei ongelmia. Jossain kohti ohjeessa oli joku pieni virhe - taisi olla ennen kaula-aukon muotoiluja tuo että silmukoita työssä olisi 86 - niitä on 80 miun mielestä. Yhtä kaikki, hyvin istuva ja kaunis huppari, ja enhän mie sitä huppua kuitenkaan päässä pidä ;)

Tellu-Tellervo kirjoitti...

Kiva kuulla, kun itse olen tuon 4 kk:n alkumetreillä, toivottavasti ;)

tikru kirjoitti...

Elisa, kiitti. Siinä kavennusten tai silmukoiden määrässä on virhe ohjeessa. Tsekkaan itse kun pääsen sinne asti.

Tellu-tellervo, ei pelkästään 4 kk, vaan jatkuuuuu :)
Tsemppiä, jo ekan ohjelman jälkeen näky tuloksia, tein sitä 8 vkoa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...