Eksyin pitkästä aikaa Moda-sponsoroituun Ellit-blogiin Lealle. Kun tuo blogi aloitti matkaansa vuodatuksen puolella herkuttelin ajatuksella seurata Oikean Neulesuunnittelijan duunia blogin kautta. Harvinaisen selväksi kävi varsin nopeasti, ettei mun odotukset täyttyneet. Jätin rastittamatta listalla.
Nyt palatessa odottelin, josko vaikka ehkäpä siellä olisi jotain uutta.. Ja parin postauksen jälkeen muistin elävästi, miksi jätin ruksimatta. Harvoin mua mikään blogeissa totaalisesti ärsyttää, mutta mutta.. tuolla tulee aina vähän "pidänsuatyhmänälukijana"-olo. Toki tää on vaan mun korvien välissä, mutta se kirskahtaa joka kerta ja pahasti. Ehkä se on amerikkalaistyylinen "lukijan ottaminen" eli "Miten sinä rakas lukijani tämän koet? Oletko sinä punaisen vai sinisen ystävä?" jne.
Mutta siis, tämäpä ei ollut kuitenkaan se Asia, miksi bloggaan blogista :)
Tällä, suunnattomalla suunnittelijan ammattitaidolla ja kokemuksella mua alko ahdistaa vuosi (jep, aikaa sujahtanut viime lukeman) sitten kirjoitettu postaus "Muilta lainattua". Jotenkin tuosta kirjoituksesta ja kommentoinnista sylkee esille öö.. yksinkertaisuus? Riittää, että osaa perustekniikat? Kelle se riittää? Ei ainakaan mulle, aina uutta, aina uusia juttuja, aina ja kaikkea... tai no, salomonin solmut passasin.. Mutta varmasti moni muukin polkkaaja (saati sitten ne, jotka eivät ole vielä uineet netin lankavirtaan) kaipaa muutakin kuin perustekniikoita ja imee hullun lailla vaikutteita ympäri maailmaa. Hupaisan kummastuksen aiheutti kommentti Tuulian sukista, (jep, ne on upeat ja hienot, sukissa ei mitään vikaa) "Minusta ei olisi niiden tekijäksi". Eeeeeh.. onhan se hyvä että on rehellinen, mutta joskus se vaikeneminen on kultaa. En ihan kehtaisi alan ammattilaisena moista sanoa, vaan menisin ja neuloisin ne sukat... ihan vaikka opetellakseni uutta ja haastaakseni itseni.
Moni olikin kommentoinneissa kritisoinut ja varsin kärkkäästi sekä pisteliäästi, mutta toisaalta ihan asiasta. Silti ei tunnu tavoittaneen Modaa tai suunnittelijoita.. vai? Tämä siis vuosi sitten, lehdissä en ole havainnut merkittäviä muutoksia malleissa.
Lisää tällä suunnattomalla suunnittelijan ammattitaidolla ja kokemuksella kerättyä ahdistusta aiheuttaapi postaus "Neulesuunnittelijan työ on kivaa!" Kivaa, ihan huutomerkillä ;)
Onhan se juu, ihan näin harrastuspohjalta, kivaa, mukavaa ja hauskaa. Ja ah niin haastavaa, jännittävää sekä stressaavaa (enkä edes revi leipääni siitä).. paitsi, jos saat joka kerta mallisi esille ilman suurta karsintaa ja rumbaa, jännitystä siitä, meneekö ehdotus läpi, teitkö luonnokset tarpeeksi selkeiksi, arvostetaanko työtä, keksitkö siihen "sen jutun" toimiiko neule, mikä on ehkäpä lankana jne.
Toivoisin sitä prässiä. Jatkuvasti. Se ehkä jalostaisi näitä kotimaisiakin lehtiä. Enhän mä tiedä, voihan siellä prässi ollakin, mutta aina ne samat suunnittelijat silti saavat mallinsa läpi tai sitten joku julkkis-disainari pyydetään (hmm.. mut on pyydetty VK:hon, oonko mä julkkisdisainari?) tekemään malli, ihan sama miltä se näyttää (muistatte varmaan jenkkifutaajan) kunhan suunnittelijan nimi on (okei, Harkki osaa tiettävästi neuloakin ja bloggaakin :)).
Se mikä mua myös hämmästyttää yhä ja enenevissä määrin on se, ettei kotimainen käsityöalanlehdistö kaappaa kotimaisia neulepolkkaaja-suunnittelijoita omikseen. Uudessa Ellessä on muotibloggaajia, mutta onkos kamalasti näkynyt SKssa ja Modassa bloggaajia tai heidän suunnittelemiaan neuleita? En ainakaan ole törmännyt, tosin lehdet olen pääasiassa selannut töissä tai kaupassa. Meillä on mahtavia neulesuunnittelijoita ja Osaajia isolla Oolla joka toisella nurkalla... onneksi on Ulla, mutta soisi rahallistakin korvausta suuresta työstä suotavan osaajille ja noiden osaajien työn nousevan esille myös blogimaailman ulkopuolella. (Onneks kirjakustannus on jotain tajunnu :))
Oolrait, huomasitte varmasti tikkuuntumisen.. Se takin selkä ei oo aunnu vieläkään, mutta kuten on todettu niin
"Alitajunnassa neulesuunnittelija luo kokoajan, kuten luovan työn tekijät pakkaavat tekemään. Se on mielenkiintoista ja hauskaa."Jään odottamaan.
15 kommenttia:
Mun pitää kyllä kans vähän avautua tähän siitä, että en ole tyytyväinen kotimaan lehtiin. Ihan järkyttäviä neuleita niissä on, tosin jotkut kuulemma tykkäävätkin... vaan kun bloggaajakansasta päätellen neulojien staili olisi kuitenkin vähän trendikkäämpi, en käsitä miksi siihen ei pyritä!?
Pidetään me kaikki vaan tätä neulomista mummojen harrasteena eikä viitsitä yhtään miettiä, millaisia malleja meille tarjoillaan. Kuka ja kenelle!?
Asiaa puhut. Yhä edelleen, jatkuvan valittamisen jälkeen, kotimaisten käsityölehtien suurin tehtävä tuntuu olevan tarjota vain ja ainoastaan helppoja ja nopeita ohjeita. Ja kun kaipaisin (ja moni muu varmasti) niitä vaikeita ja haastavia - edes mausteeksi mukaan.
Lean blogia en jaksanut montaa kertaa lukea - päivittyy tosi harvoin ja teksti ei tunnu oikean, olemassa olevan ihmisen kirjoittamalta vaan lähinnä mainospuheilta.
Aamen. Ja aina kun menee haukkumaan uusimman kotimaisen lehden tylsistä malleista, joku tokaisee taustalta että olihan siinä monta kivaa perusmallia... Mutta kun ne kivat perusmallit toistuu joka vuosi, usein vielä ihan samat mallit kuin pari vuotta aiemmin!!!
Joka kerta kun SK:ssa on "suuri sukkaekstra" odotan sydän sykkyrällä mitä kivaa on luvassa, ja aina on ne samat kotikutoiset perussukat ja sitten jotain ihme väkerryksiä höystettynä parilla perinteisellä kirjo/pitsineulemallilla. Kun laittaa sk:n ekstran ja vaikka VK:n vastaavan vierekkäin, voisi kuvitella että toinen on tehty 20 vuotta sitten.
Silloin vuos pari sitten kun kaikki meilaili SK:een valituksia, tuli sen päätoimittajan vastauksista ihan sellainen kuva, että pitävät bloggaajia puuhastelijoina ja tyhjän valittajina, ja että meidän euroilla ei ole mitään merkitystä eikä meillä takuulla ole mitään annettavaa heille. Mä sanoisin, että jos joku lehtikeisari tajuaisi alkaa värväämään bloggaajia töihin, siellä sais yks jos toinenkin potkut.. Kenestä tulee Suomen Eunny Yang?? ;)
Ihan totta puhut. Varmasti vielä monet muutkin kuin minä ja sinä kaipaavat monimutkaisempia ja entistä haastavampia neulemalleja eivätkä kotimaiset lehdet täytä näitä odotuksia. Minä haluan jatkuvasti haastaa itseni neuleiden ja neulesuunnittelun kanssa. Siksi olenkin päätynyt tekemään omat ohjeeni pääasiassa itse. Joskus hairahdun neulomaan valmiista ohjeesta, mutta useimmiten petyn, koska mallia joutuu muokkaamaan, kun ihan kaikki ei ole itselle sopivaa (minusta silloin on melkein sama tehdä ohje itse kuin muokata valmiista ohjeesta itselle sopiva, kaikki eivät tietenkään ole samaa mieltä). Joskus taas löytää täydellisiä ohjeita, joissa ihan kaikki on kohdallaan (mitoitus, yksityiskohdat, haastavuus ja hyvin kirjoitettu ohje). Onhan tämä blogaajien harrastuneisuus kehittynyt Suomessa paljon. Varmasti jatkossa yhä useammat kaipaavat haastavampia malleja ja muitakin kuin perusjuttuja.
Jos ei valmiina saa, pitää tehdä itse. Punokset puikoilla -kirja on myös hyvä osoitus tästä. Ulla on toinen. Suunnittelijoita on Ullaankin tullut lisää ja ohjeita alkaa olla laidasta laitaan. Itse pyrin tekemään Ullaan perusmalleista poikkeavia ohjeita ja harjoittelen samalla neulesuunnittelua ja ohjeiden kirjoitusta. Suunnitelmissa on paljon kaikenlaista, vielä kun saisi aikaiseksi. Suomalaiset käsityölehdet, vapiskaa! ;)
Ja pitää vielä lisätä, että jos suomalaiset käsityölehdet eivät osaa, niin kyllä neuleblogaajat ja nettiytyneet neulojat jostain kaivavat ne haastavammat mallit. Monet suunnittelevat itse ja ohjeita on saatavilla blogeissa ja netissä (sekä ilmaisia, että maksullisia) ja ulkomaiset neulelehdetkin ja kirjat ovat aika helposti saatavilla. Luulisi suomalaisilta neulelehdiltäkin levikin tippuvan (ehkä ne siksi yrittävätkin välillä markkinoida itseään niin raivokkaasti, ainakin puhelinmyyjien perusteella tuntuu siltä, on vaan niin helppo sanoa ei, kun tietää, ettei lehti tarjoa mitään uutta).
Tosi mielenkiintoinen kirjoitus, varsinkin näin aloittelevan neulebloggaajan ja totaalisesti käsityölehtiin kyllästyneen ihmisen näkökulmasta... Selailin kaupassa jotain lehteä tuossa ja tunsin inspiraation katoavan samoin tein. Samat tätipuserot, teineille suunnatut kämmekäsohjeet ja joku kiva "uusi juttu", joka todellisuudessa oli ja meni silloin kun itse väänsin ensimmäistä lapastani ala-asteen käsityötunneilla.
Täällä intternetskussa on sentään aitoa vuorovaikutusta. Ihmiset kuuntelevat toisiaan, oppivat toisiltaan ja ennen kaikkea ovat innoissaan. Sitä haluan harrastukselta, en hillittyä tätiarvokkuutta.
Mä en oo tutustunut olleskaan mihinkään lehtiin joista löytyisi valmiita neulemalleja… en tarvii niitä. Eli siitä näkökulmasta en osaa hirveästi ottaa kantaa. Mutta olen siis kyseiseen blogiin joskus eksynyt, enkä toiste sivuille enää palannut: oli sen verta kuivaa tekstiä. Viihdyn paremmin ihan harrastelijoitten (toiset vaan on enemmän harrastelijoita kuin toiset…) neuleblogeissa, koska niissä on luettavissa se ihana intohimo harrastukseen. Kaikkine neuleblääheineen, ongelmineen ja onnistumisineen ”oikeita” projekteja on paljon kivempi lukea kuin selostusta jostain mallipalaverista, josta itse asiassa jäin kaipaamaan kuvausta siitä itse palaverista: Tappeleeko kukaan kynsin ja hampain mallinsa puolesta? Uhkaillaanko TJ:tä, lenteleekö paperit pitkin kokoushuonetta, lähdetäänkö ulos ovet paukkuen tai jotain vastaavaa… mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu? (Mun silmissä kaikki taiteilijat on aina hirveän tempperamenttisiä ja puolustavat omia näkemyksiään hautaan asti.) Jos kerta on neulemallien ammattilainen, niin voisi sitten oikeasti kertoa kuin KIVAA se suunnittelutyö on? Mikä tekee siitä sen KIVAN? – Työskentelen itse päivittäin vaatteiden parissa, monellakin eri tapaa, eikä mulle oo vielä ikinä tullut bläähiä! Intohimo vain kasvaa koko ajan!
Hyvä kirjoitus. Itse olen jättänyt kotimaiset käsityölehdet kauan sitten kaupan hyllyille. Miksi ihmeessä maksaa muiden kopioinnista, vanhanaikaisuudesta ja samojen perusmallien kierrätyksestä.
Sen sijaan selaan edelleen vanhoja Novita-lehtiä 1990-luvulta, koska sieltä löytyy sellaista innovaatiota, joka tämän päivän Novitalta puuttuu.
Loistava kirjoitus!
Itse asiassa jäin tuumailemaan sitä ihan perinpohjaisesti ja kysyin paikalliselta( asun siis hevonhuitsinnevadassa ) lankakauppiaalta mielipidettä. Asiakkaat kuulemma selailevat lehtiä koska naiset yleisestikin tykkäävät shoppailla silmillään. Mutta myös asiakkaat kuulemma toivoisivat jotain muuta. Samat mallit kun kuulemma toistuvat lehdestä toiseen. Mikä on tietysti ihan mielipuolisen hienoa jos jaksaa neuloa yhdeksännen samanlaisen, säkkiä muistuttavan neulepuseron minkä trumpettikauluksessa on kivoja tupsuja!
Sinäpä sen sanoit! Toki malleja tarvitaan monenlaisia, niin helppoja kuin haastaviakin ja olen ihmetellyt aivan samaa miksei blogimaailma näy kansallisissa lehdissä?? Eikä taidot edes piile missään vakan alla vaan olisivat varsin helposti valjastettavissa monen iloksi ja hyödyksi.
Näin lankaa myyvänä ja lanka-addiktina... Lehdissä useinkin kolahtavat ns. "suureen yleisöön" ne helppomallit. Monta selaista neulojaa käy puodissa, jotka haluaa helpon mallin ja just sen oikean langan. Silti pitäisi olla myös malleja "vaativille neulojille"... Mutta tunnustukena neulojille... jos tietää oikean malliin ja tuntee oikean lankan niiin vain taivas on rajana!
Luen Tikru blogiasi Lean blogia mieluummin jo senkin takia, että käyttämäsi kieli on sujuvampaa ja värikkäämpää. Eikö kukaan oikolue Lean tekstejä, vaikka blogi on osa Modan imagoa?
Olen muutenkin monesta asiasta samaa mieltä kanssasi. Neuleita teen nykyään hyvin harvoin kotimaisista lehdistä. Yleensä kun parhaat mallit on omia oivalluksia tai nettilöytöjä.
Minulla on myös hieman suhteita tuonne Novitalle ja voin sanoa, että yrityksessä työskentelevä tuttuni ihmettelee yrityksen asennetta kuluttajia kohtaan. Tuoreita ideoita löytyisi omastakin talosta, mutta johtoporras ei osaa hyödyntää niitä.
Annashin kanssa olen samaa mieltä vanhoista Novitoista - oikein yllätyn kun selailin niitä. Mallit olivat oikein kivoja ja kaipaisin suomalaisiin lehtiin samaa tyyliä takaisin nopeiden ja helppojen muovilankaneuleiden tilalle.
Mewril, kiitos kohteliaisuudesta.. tosin en tiedä vaaditaanko tuohon paljonkaan :)
Susu, ehkä täällä netissä neulovana irtoaa todellisuudesta eikä ymmärrä sitä, mitä kotimaiset lehdet ja lankateollisuus ovat tajunneet.. perusmallit-peruslangat...
Toisaalta olisihan se hienoa, jos perusmallienkin neulojille tarjottaisiin asteittain haastavampaa, vähän erilaista jne.
Sitäpaitsi monipuolisuus ja vaikeus eivät kulje käsikädessä...Moni malli, joka näyttää hankalalle, onkin simppeli tehdä. Musta hyvän ohjeen myös tunnistaa siitä, että perustekniikat hallitseva osaa ohjeen mukaan taiteilla hankaliakin juttuja ja samalla "vahingossa" oppia lisää.
Ootteko muuten testannu sitä, kuinka monta mallia kotimaisista lehdistä erottaa ulkolaisiksi? Selailen nykyään aina lehdet nopsaan läpi ja arvailen, mitkä on kotimaista tuotantoa ja mitkä ulkolaista (jopa suunnittelijat osaa jo nähdä). Osuu aika hyvin kohdalleen, eikä se taida olla kehu kotimaisille malleille (neuleille siis).
Rohkeasti sanottua, asiasta.
Suomalaisista löytyisi potentiaalia neulesuunnitteluun ja raikkaita mutta myös käyttökelpoisia ideoita on olemassa.
Naulan kantaan!
Kuinka, oi kuinka, saisimme kotimaisten neulebloggaajien malleja esille ja ylipäätään lehtien (kirjojen) tasoa nostettua?
Neuleblogeja lukiessani olen monet kerrat huokaissut ihailusta, sekä itsesuunnitellun mallin että ennenkaikkea kuvien suhteen! Villasukatkin saa kuvattua niin monella tavalla, eikä näitä kauniita kuvia näe kuin blogeissa! Luontoa mukaan kehiin, uusia ideoita! Jos saisin mainita vain yhden monista mielessäni olevista erinomaisista kuvaajista, olisi Jatan blogi juuri se hyvä esimerkki. Keltaiset sukat voi kuvata ikkunan ääressä, jos taustalla häärii keltainen kaivuri tms!!
Nerokasta.
Vaikka Punokset Puikoille on taidokas kirja ja hienoja haastavia ohjeita; se ei ole sellainen kuvaukseltaan joka olisi minut sytyttänyt; minulle tuli olo että henkilöt (kaverit) ovat kuvissa pääosissa eivätkä neuleet.
Olisi kiva tilata jokin käsityölehti, mutta lähes aina kun selaan SuuriKästyökerho-lehteä, totean että yäks. Osa mallitöistä on suorastaan rumia ja kuvaus tylsää /huonoa. Viimeaikoina esillä on ollut kamalia pehmoja.
Ristipistomallit ovat olleet hirveitä simppeleitä räpsäyksiä. Jollei neulemallit tarjoa osaajille mitään haastetta, ei kyllä ristipistojenkaan tekijät malleista hihku.
Kaipaisin ja olisin halukas ostamaan mallikirjan, jossa sitten vaikka niitä "nopeita ja helppoja" malleja jos kuvaus on onnistunut. Yleensäkin olen altis ostamaan kirjan jos nautin sen kuvista. Samaa sarjaa sitten voisi olla kirja jossa haastavimpia malleja osaajille, edelleen hienosti kuvattuna.
Missä olisi taho, joka ottaisi vastaan bloggaajien ohjeita ja kuvia, ja kokoaisi niistä vaikkapa pehmeäkantisen kirjan? Sinne olisi mielessä jo monta malliehdotusta tarjolla, sellaisia jotka ovat blogeistanne mieleen jääneet.
Minne aloitamme pommittamisen?
Lähetä kommentti