Olen päättäväisesti jo useamman vuoden vältellyt erään kansallisen lankatehtaan lankoja. Tätä on kestänyt niin kauan, että olen suorastaan pihalla aika suuren neulojagenren tutuista asioista, langoista ja ohjeista, malleista ja sen sellaisesta. Röyhelöhuivitkin oli ihan uusi termi, mutta tunnistan nyt...toki se taitaa olla jo toisen firman juttuja se.
Niinpä, kun naapurimme kysyi, päätin lupautua paikallisen uuden ostoskeskuksen lankaosastolle päiväksi neulomaan ja vastailemaan kysymyksiin neulomisesta vaikkakin lankaympäristö oli sitä kansallista tehdastuotantoa. Toisaalta en ollut palkattuna paikalla (jos ei lasketa tuotepussillista lankoja, jotka jatkoivat jo matkaansa toiv tehokkaaseen käyttöön), joten en kokenut paineita siltä osin. Aamulla lähtiessä päätin lykätä oman asenteeni taustalle ja nautiskella ihmisistä, neulomiskulttuurin monipuolisuudesta, neulojista, virkkaajista, tupsuntekijöistä ja kaikesta siitä muusta mitä matkan varrella eteen tulee.
Paikanpäälle päästyäni levitin kamat pitkin pöytää, kaivelin puikkoja ja ryhdyin testaamaan lankoja ja välineitä. Kirjoittelen muutamista kokeiluista ja mieleen tulleista aisoista myöhemmin...
Eräs patenttineuleohje tuli eteen parikin kertaa päivän aikana. Onneksi heti aamusta kaksi ihanaista rouvaa istui pitkän aikaa opettelemassa ja pähkäilemässä tuota patenttia, joten osasin iltapäivällä jeesata asiaa eteenpäin. Langankierrolla ja sen suunnalla tosiaankin on merkitystä.
Herkullisin keskustelu käytiin eittämättä kahden rouvahenkilön kanssa, jotka toki tunsin entuudestaankin, mutta kun kieli puhua villasta, suomenlampaasta, kehräämisestä, neuleista, puikkohifistelystä, materiaaleista... ja kaikesta muusta sellaisesta rakkaasta ja tutusta, on sama, niin kyllähän se lähti taas lapasesta. Myös mun käyttämät omat välineet, neliskulmaisia puikkoja ja silmukkamerkkejä myöten herätti kiinnostusta sekä keskustelua.
Ullaneule ja
Ravelry olivat mainostuslistalla koko päivän.
Päivän aikana huomasin, että on turha nurkutella omassa blogissaan tai keskustelupalstoilla kuinka se eräs lankatehdas monopolisoi tai miten ihmiset on mukamas-hönttejä kun eivät ymmärrä paremman päälle. Erityisesti kuilu pro-nettineulojien (siis niiden, jotka seuraavat aktiivisesti mitä maailmalla tapahtuu, hankkivat lankansa, ohjeensa ja välineensä mistä haluavat ja kaivavat uusia asioita esille) ja perinteisen sukkaneulojan välillä on aika iso ja sen kuilun pienentämiseen - maailmojen yhdistämiseen ja yhteiseen neulomiskulttuuriin on hyvä löytää siltoja. Toivottavasti avasin edes joillekin vaihtoehtoja, tekniikoita, ideoita, perinteisten rinnalle ja toisaalta jäin miettimään sitä tietotaitoa, joka voi olla katoamassa ikääntyvien polvien mukana.
Nautin kovasti mielenkiintoisista tarinoista ja lanka-ohjepohdinnoista sekä uusien ja vanhojen tuttujen tapaamisesta. Hieno päivä, tuli koettua se. Voi taas puhua asioista tiedon, kokemuksen kautta, ei pelkästään mutu-juttuja.
I spent the day on the local shopping mall, in yarn corner, knitting and speaking with people about knitting...and I'm wiser than before. Knitting in the web and knitting is two different things and it was interesting to see other ways enter into this hobby.
