Kävin siis kirja-alessa tuossa aamutuimaan kun siellä ei ollu kamalaa ruuhkaa ja mukaan tarttui Hans Mårtenssonin Puutyöt. Perusteos puutöiden harrastelijalle, perustiedot materiaaleista ja välineistä sekä tekniikoista. Parikymmentä ohjetta leluista isoihin huonekaluihin. Entisöinnistäkin ja vanhojen esineiden korjauksesta oli oma kappaleensa ja se iski suoraan sydämeen *irvistys* Keittiöni tuoleista kaksi on sukuperintönä mummon sisaren mökiltä. Ne on valmistanut mummon toisen sisaren mies, puuseppä ja taitava sellainen. Nyt ne tuolit on elämää nähneitä ja liitokset irtoilevat ja huojuvat. Oon kasannu tuolit joskus tyyliin "kunhan kasassa pysyy", mut nyt niiden leikkaukset ja kauneus on pistäny miettii et pitäis entisöidä ne ja kasata perinteisin menetelmin. 
Tuo kanakananen me tehdään ehkäpä mun eppujen kanssa pääsiäisen tienoilla. Musta leluissa toiminnallisuus on kaiken a ja o, ja vielä kun muksu itse pääsee tekemään liikkuvan lelun niin ei ole riemulla ja ylpeydellä rajaa. Sorvaus kiinnostaa ja sitä mä haluaisin tehdä. Kokeilla taitoja ja rajoja. Tietty duunissa ois välineet, mut se vaatis aina sitä, et jäis töitten jälkee asuu sinne. Ehkäpä..ehkäpä. Oppilaat muuten tykkää sorvaamisesta aivan hulluna. Perustaidoin saa hienoa ja kaunista jälkeä aikaan.
Palapeli on ensin sorvattu ja sitten sahattu palasiksi vannesahalla. Mielettömän hienon näköinen kaikessa yksinkertaisuudessaankin. Puu ja sen muodot tulee kauniisti esille. Kirjassa sitä suositellaan ihan pienille muksuille, ongelmanratkaisukyky paranee kun joutuu keksimään mikä on peruskuvio, mut voisin kuvitella myös itte viihtyväni moisen parissa pitkäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti