Sukka päivässä pitää mielen virkeänä

Tänään seitsemän tunnin luentomaratonin aikana neuloin puoliskolleni sukan. Huomenna on kuusi ja puoli tuntia aikaa tehdä toinen samanlainen. Neuloin siis koko ajan poislukien kahvi- ja ruokatauot ja sellaiset hetket kun piti jotain kirjuutella paperille. Näitä hetkiä tosin ei ollu paljoa. Sormet on vähän jumissa mut sainpahan tehtyä. Sain muuten aluksi hitaita katseita, mutta kun luennoitsija näki, että pystyy tekemään muutakin neulomisen ohessa niin ei tuo maininnut mitään. En olis itsas pysyny hereillä yhdessä vaiheessa, jos en olis neulonu. Molen oikeesti hyvä nukkuu missä vaan.

Sama värimaailma näköjään kuin pitemmän aikaa jo - ruskeaa ja turkoosia.
Ekaa kertaa testaan tuollaista unisukka-vartta. En usko, että nuo kestää vauhdissa mukana mut ehkä vähän leppoisammassa menossa kuitenki. Ja Sukkasillaan -kirjaa voisin vähän parjata taas vaihteeks. Se antaa moisen sukan ohjeeksi samalle langalle, samoilla puikoilla 60 s. Eeeh.. muuten ihan kiva, mutta mahtuis melkein kaks jalkaa. Ne tihdeyt ois Tosi Kiva olla. Ja mun käsiala ei ole edes löysää. Tein varren 56 silmukalla (tuntuu löysälle vieläkin ja teinkin nilkan taakse joustinneuletta) ja terän tein 52 silmukalla (siinäkin menee sivuissa joustinneuletta raidat). Uskon, että se on löysä vieläkin. Toiv ei kamalan.

Kiri edistyi eilen niin, että kuviokertaa on nyt 9/12. Kuviokerta päivässä, niin pääsen ehkä maaliin :).