Lehtitakki on häiränny valmistumisestaan asti. Sen vartalo-osa ei onnistunu niin kuin olisin halunnut. Se oli malliin nähden liian leveä ja lyhyt. Yritin muokata sitä ompelemalla sivusaumoja isommalla saumavaralla, mutta ei auttanut. En päässyt kiinnityksiin asti missään vaiheessa.
Nyt takki näyttää tältä, tai näytti puolitoista tuntia sitten. sunnuntaiaamun iloksi purin helman kainaloihin asti. Aikomuksena oli neuloa ensin vain helma, mutta hetken tutkailun ja pohtimisen jälkeen totesin, etten oo sivusaumoihin tyytyväinen ollenkaan, joten jos kerta puran niin ylhäältä asti.Takin väri on ei-kiva. Luonnonvalkea Samos on jostain syystä likaisen oloinen. Laitan varmaan värikylpyyn, kunhan-jos-ehkä helma on valmis.
Mielenkiintoista on, ettei takista oo mitään muistiinpanoja. Ei Mitään. Vihkossa ei oo mitään, eikä blogissa oo mitään tietoja. Arvailin sitten puikkokokoa yms.
Kalapeitto on kolmessa osassa, odottamssa kahta saumaa ja niitä apaut 50 langanpäättelyä. Varvassukista se jälkimmäinen on nyt kiilakavennuksissa. Eilinen oli tehokas sen(kin) suhteen..
3 kommenttia:
Hyvä hyvä! On rohkeaa purkaa suoraan työ mikä ei miellytä, turha niitä kaappiinkaan varastoida.
Mä oon vähän samaa mieltä tuosta luonnonvalkeasta samoksesta. Välillä oon ihan katsonut että onko käsistä jääny jotain likaa vai miten se on niin nuhjusen oloinen.
Oi kun oot rohkea ja ahkera, rispekt määän! :D Melkoisen isolta hommalta kuulostaa toi purkaminen ja uudelleen tuunaus, mutta tuleepa sitten ainaski mieleinen lopputulos.
Itseasiassa ei se tunnu kamalan isolle työlle, lähinnä välityöksi otin. Tää varmaan johtuu tuosta fisupeitosta, joka odottaa vielä toiseen päähänsä kiinteitä silmukoita.
Ja rohkeus.. noh. En olis tuota pitäny tuollaisena kumminkaan, joten menoks vaan. Tuli mitä tuli.
Lähetä kommentti