Takin vartalo-osa on pingottumassa lepakkona lattialla. Se melkein ahdisti. Noilla mitoilla takki ei sopis es viime vuoden komerokaverille Luuranko-Luukakselle. Palmikot vetää neuletta niin paljon kasaan, että pitää tosiaan pohtia onko se sittenkin liian pieni. Pitää säätää, jos näin on, tai sit siitä tulee mörvelö. Odotan innolla, et pääsen huomenna iltapäivällä puikkoboksin kimppuun. Jospa sen sais lopultakin valmiiks, tai ainaki lähes.
Koulusukat on edistyny kiitettävästi, toinen on nilkassa odottamassa ja toinen on jo jalkaterässä menossa. Ihmetystä on erättänyt sukkien pituus sekä niiden ranskalainen kantapää. Mukava kuunnella mitä muksut kertoilee kun ne tulee tutkii missä mennään sukassa.
Tänää käytii yhden ekaluokkalaisen pojan kanssa seuraava keskustelu:
- Mein äiti osaa kans ommella tällasia (nykii sukan varresta)
- Ai, tätä tosin sanotaan neulomiseks, ompelua tehdään neulalla tai koneella
- Juu, kyllä mä sen tiesin. Mein äitillä on sellanen kone.
- Ahaa, mitä tein äiti ompelee?
- Se ajaa tosi kovaa. (tähän perään sylkipäristyksiä)
Edit: kuva vihdoin latautuituituitui
2 kommenttia:
Moikka!
Millaisen kostutuksen sä annoit kaapelitakille pingotusta varten? Tuohan oli Isoveljestä? Mä tein viime talvena miehelleni Isoveli neuletta ja kastelin sen aivan uppomäräksi, se "rentoutti" lankaa tarpeeksi ja pingottaminen oli helppoa.
Juu, en mä kostuta.. mä kastelen aina..kaiken... :)
Lähetä kommentti