Maalaisserkku Suuressa kaupungissa

Only in Finnish today.

Eli jatkoa tarinalle "Yarn connecting people"

Tän tarinan alku piilee jo tuolla keskikesässä, jolloin lankadiilerini sai tilauksen vaatimattomasti apaut kahdesta kilosta Portugalilaista pappojen* villalankaa.

Sovittiin treffit juna-asemalle. Hupaisa tilanne sekin ja vähän jännitti sillä nettitreffit ei aina**onnistu. Nää onnistu ja matka jatku uskollisella Toyotalla kohti Suurta kaupunkia. Onneks oli Navigaattori mukana ja pätevällä ohjeistuksella selvittiin kehistä ja väylistä perille. Ensin se tärkein, langat vaihtoi omistajaa ja kuola valui... Neuleita tutkailtiin ja höpötys yltyi.. kuitenkin yö kutsui.



Olimme siis Taiteiden yössä mekin. Tosin kulttuuripläjäys sisälsi tanssiryhmän lisäksi Kiasman etuoven, joka ei meille enää avautunut.





Maalaisserkulle tosin kaupungissa oli monta ihmeellistä asiaa, jo pelkästään ihmispaljous, ihanat vanhat talot, puistot ja kadut riitti täyttämään kulttuurinälkää. Yö oli lämmin, seura hyvää, ja ruokaakin sai. Uni tuli nuijanukuttaen kolmen kieppeillä.

Maalaisserkuthan haluaa aina kiertää kaupungissa kaikki nähtävyydet. Tässä todiste siitä, että oltiin me Senaatintorillakin. Tosin yhdestä syystä; siinä on lankakauppa vieressä.

Ei liene ylläri, että lauantain nähtävyyskierros suunniteltiin jokseenkin joustavasti; Menita Outlet, Hakaniemen hallin Vihreä vyyhti, Sypressi, Menita, Hobboks...

Vihreästä vyyhdistä ostin lisäpuikkoja entisten, poikki-istuttujen ebenpuisten rinnalle.

Ainut hienoista tappiomielialaa herättänyt tapahtuma oli se, että raavimme klo 14.10 Menitan ovea ja kuolasimme ikkunan märäksi. Harmitus oli hetkellisesti suorastaan järisyttävä (juu, paaaaljon lankaa lähellä, mutta niin kaukana), tosin suurimman tappion kärsi aivan varmasti putiikin omistaja suljettuaan hyvänä lauantaipäivänä JO klo 14. Haloo, eikö vois olla auki vähän pitempään***. Meitä oli nimittäin kolme lankahamstrauksen oireista kärsivää naisihmistä siinä ikkunaa kastelemassa ja rahat suorastaan poltteli kukkarossa. Tosin tässä on nyt hyvä syy suunnitella jo seuraavaa maalaisserkun matkaa Suureen kaupunkiin.

Lohduttauduimme Hobboksissa pitkällä tauolla neulekirjojen parissa. Ostoksiakin tuli tehtyä. Tankkauksen ja tasoittavan jälkeen shoppailu jatkui ja pääsimme todistamaan mm. Vogue Knittingin huutavaa puuttumista lehtihyllyistä sekä Stokkan säälittävää lankaosastoa.

Pian oli kuitenkin aika, jolloin maalaisserkun oli syytä hilata kassinsa (ja persauksensa) takaisin autoon ja lähteä kohti kotia. Ohjeistuksen saattelemana suuntasin auton kohti kehiä ja väyliä. Kaikki sujui mallikkaasti kunnes havaitsin, että olin Leppävaarassa, jossa ei todellakaan pitänyt olla. Puhelinkonsultoinnin päätteeksi löytyi oikea kehä ja vieläpä suuntakin onnistui osumaan oikein, vaihtoehdothan oli fifty-sixty (sitä kuuluisaa mäkihyppääjää lainatakseni). Oikealle moottoritielle päästyä sai kaasujalka painua jokseenkin raskaasti sekä poppi soi täysillä. Matkalla maakuntiin siis..

Koska matkanteko taitaa olla ainakin yhtä merkityksellistä, kuin perille pääsy, piti tietty pitää tauko (itsas kaks, mut ekaa ei lasketa, se oli vaan jätskiä varten). Taukopaikalla oli puutuotemyymälä, jossa tapahtui joku naksahdus (syytän sitä Menitan kiinnioloa), ja mukaan tarttui vaikka mitä.

Myös tien päällä oli kaunista; sateenkaaria, valoja, ja kaupunkien silhuetteja.






Maalaisserkku päätyi iltahämärissä kotipihaan ja sai jopa yhdellä kerralla raahattua tavarat sisälle. Ajomatkan aikana syntyi jajatus uudesta reissusta Suureen kaupunkiin,ehkäpä päiväseltään, ehkäpä tuossa marras-joulukuussa, riippuen vähän asianhaaroista (miltä kuulostaa, saisko shoppailuseuraa?). Menitaan on ainakin päästävä.

Reissun saldoa:
- IRL tutustumista kahteen vauhdikkaaseen (pikku)serkkuun
- lukuisia hämmennyksiä siitä, että blogin kautta mun elosta tiedettiin niin paljon :)
- useita neulekirjoja selattu läpi ja karsittu tilauslistalta
- pari neulekirjaa laitettu korvien välissä olevalle tilauslistalle
- Lett Lopin karkeuden toteaminen tiputti langan käyttölangoista, vaikka värikartta ois aika herkku
- lankamääristä hämmentymisiä ja haltioitumisia useaan kertaan
- pienen sisäisen löytöretkeilijän löytäminen uudelleen
- Helsingin kauneuden toteaminen taas kerran. Ne vanhat rakennukset, puistot, halli..
- Meren läheisyydestä hurmautuminen (ne ikkunasta tuijottelut oli sitä :))

Kiitos! Oli loistava ja rentouttava vuorokausi. Palvelu oli viiden tähden luokkaa ja seura äänekästä (hetkittäin :)), huumorintajuista, samanhenkistä ja huolehtivaa.

Vaikka reissun lankaostosaldona olikin vain 4 kerää tarjous-Naganoa, niin lankaa tuli kyllä kiitettävästi..



*Papat omistavat kaupan ja jos matkustan Portoon joku kaunis päivä on Papat yksi pakollinen nähtävyys.

**Emme ole siis aiemmin kohdanneet livenä(tai ainakaan kukaan ei muista), ainoastaan internetin ihmeellisen maailman kautta. Sisältää myös heikkoa inside-huumoria edellisen lisäksi :P Sen toisen, mutta kovaäänisemmän Pikkuserkun kustannuksella.

***Hieman katkera avautuminen, ne Wetterhofin langat, Rowanin Tweedit ja Dropsin Alpacat suorastaan karjui ja halus päästä hiplattaviks.