Tuijotin rukkia hypnotisoituneena ja toivoin etten hurahda.. neuloakin kun pitäis.
Nähtäväksi se hurahtaminen vielä jäi, mutta jotenkin.. uskomatonta tuo kehrääminen.
Kiitos kaikille ja etenkin Ilulle ja Kohisevan immeisille.
Toisaalla mietin.. mullehan tarttui taas lankaa mukaan enemmän kuin vähän tuolta Pukkilasta, osa sellaisia karkkinameja ja osa sitten työlankoja.. et onpas mulla keräilyharrastus.. mut hei, voin olla ihan hiljaa. Isä taas mykisti pieteettisellä pinoamisella.
Tuo lelun näköinen tuolla on traktori peräkärryineen ja keppi pinon päädyssä on mittatikku, kolmen metrin sellainen. Kyllä, tuokin on jonkinlainen tauti, ihan varmasti.
Pikkusisko keinuu.
Isosisko pomppii.
6 kommenttia:
:o Ihan pökerryksissä täällä olen - tuosta halkopinosta. Oma aikaansaannokseni on tuon rinnalla kuin kärpäsen kakka. Upea ladontakin. Paljon helpommin ymärtää, että joku hamstraa lankaa, siinä ei hiki niin paljon valu, eikä tule selkä kipeäksi. ;)
Mä tuijotin rukkia toiselta puolelta. No ilmankos se "rukkikuski" sanoi että hänellä on semmoinen tuntu että häntä tuijotetaan.
T. Eimi
PS Aivan uskomaton halkopino taas kerran.
Näyttäis äkkiä, että isälläskin on jonkinlainen keräilyharrastus. Hän säilöö tosin aarteensa meitä muita paljon täsmällisemmin.:D
mää haluaisin kans tommosen puupinon, juu-uh haluaisin. niin no haluaisin mä rukinkin, mutt toi pino olis tärkeempi talven tullen.
Voi hyvä ihme mikä halkopino!!! Tuo jos sattuis myrskyn tullen kaatumaan niin en haluaisi olla lähistöllä ;D
Sun kertomus suunnittelutyöstä ym. Pukkilassa oli kiinnostava, hauska ja rento. Ja se Sylvi, se on kaunein luomus minkä ikinä oon nähnyt! Itsellä ei vaan taida rahkeet riittää sen tikkuamiseen, vois mennä enempi takkuamisen puolelle. Tyydyn siis ihailemaan muiden luomuksia :)
Elämäni toinen kommentointi ja nyt se tulee tuosta halkopinosta. Ei se mikään tauti ole, isäsi on taiteilija ja halkopino on taideteos. Aivan ihana!
Lähetä kommentti