lauantaina, marraskuuta 26, 2011

Uusia, opettavaisia kokemuksia

Olen päättäväisesti jo useamman vuoden vältellyt erään kansallisen lankatehtaan lankoja. Tätä on kestänyt niin kauan, että olen suorastaan pihalla aika suuren neulojagenren tutuista asioista, langoista ja ohjeista, malleista ja sen sellaisesta. Röyhelöhuivitkin oli ihan uusi termi, mutta tunnistan nyt...toki se taitaa olla jo toisen firman juttuja se.

Niinpä, kun naapurimme kysyi, päätin lupautua paikallisen uuden ostoskeskuksen lankaosastolle päiväksi neulomaan ja vastailemaan kysymyksiin neulomisesta vaikkakin lankaympäristö oli sitä kansallista tehdastuotantoa. Toisaalta en ollut palkattuna paikalla (jos ei lasketa tuotepussillista lankoja, jotka jatkoivat jo matkaansa toiv tehokkaaseen käyttöön), joten en kokenut paineita siltä osin. Aamulla lähtiessä päätin lykätä oman asenteeni taustalle ja nautiskella ihmisistä, neulomiskulttuurin monipuolisuudesta, neulojista, virkkaajista, tupsuntekijöistä ja kaikesta siitä muusta mitä matkan varrella eteen tulee.

IMG_1364

Paikanpäälle päästyäni levitin kamat pitkin pöytää, kaivelin puikkoja ja ryhdyin testaamaan lankoja ja välineitä. Kirjoittelen muutamista kokeiluista ja mieleen tulleista aisoista myöhemmin...

Eräs patenttineuleohje tuli eteen parikin kertaa päivän aikana. Onneksi heti aamusta kaksi ihanaista rouvaa istui pitkän aikaa opettelemassa ja pähkäilemässä tuota patenttia, joten osasin iltapäivällä jeesata asiaa eteenpäin. Langankierrolla ja sen suunnalla tosiaankin on merkitystä.

IMG_1366

Herkullisin keskustelu käytiin eittämättä kahden rouvahenkilön kanssa, jotka toki tunsin entuudestaankin, mutta kun kieli puhua villasta, suomenlampaasta, kehräämisestä, neuleista, puikkohifistelystä, materiaaleista... ja kaikesta muusta sellaisesta rakkaasta ja tutusta, on sama, niin kyllähän se lähti taas lapasesta. Myös mun käyttämät omat välineet, neliskulmaisia puikkoja ja silmukkamerkkejä myöten herätti kiinnostusta sekä keskustelua. Ullaneule ja Ravelry olivat mainostuslistalla koko päivän.

IMG_1368

Päivän aikana huomasin, että on turha nurkutella omassa blogissaan tai keskustelupalstoilla kuinka se eräs lankatehdas monopolisoi tai miten ihmiset on mukamas-hönttejä kun eivät ymmärrä paremman päälle. Erityisesti kuilu pro-nettineulojien (siis niiden, jotka seuraavat aktiivisesti mitä maailmalla tapahtuu, hankkivat lankansa, ohjeensa ja välineensä mistä haluavat ja kaivavat uusia asioita esille) ja perinteisen sukkaneulojan välillä on aika iso ja sen kuilun pienentämiseen - maailmojen yhdistämiseen ja yhteiseen neulomiskulttuuriin on hyvä löytää siltoja. Toivottavasti avasin edes joillekin vaihtoehtoja, tekniikoita, ideoita, perinteisten rinnalle ja toisaalta jäin miettimään sitä tietotaitoa, joka voi olla katoamassa ikääntyvien polvien mukana.

Nautin kovasti mielenkiintoisista tarinoista ja lanka-ohjepohdinnoista sekä uusien ja vanhojen tuttujen tapaamisesta. Hieno päivä, tuli koettua se. Voi taas puhua asioista tiedon, kokemuksen kautta, ei pelkästään mutu-juttuja.

IMG_1367

I spent the day on the local shopping mall, in yarn corner, knitting and speaking with people about knitting...and I'm wiser than before. Knitting in the web and knitting is two different things and it was interesting to see other ways enter into this hobby.

18 kommenttia:

tea kirjoitti...

HAHAA!!!! Sä oot ollu 'on the other side'!!! =) Varmasti ihan kivaa ja ihan kiinnostavaa... meitä kaikkia KUITENKIN yhdistää villa ja puikot... oli ne sitten mimmoset tahansa... Hyvä Tikru!

Liina kirjoitti...

Hienoa! Mä oon niin huomannu ton kuilun myös. Tampereen messuilla selostin varmasti tuhannelle ihmiselle mikä on sukan pingotin tai silmukkamerkki. Välillä ne ilmeet on kyllä sellasia et "ootko sä nyt ihan tosissas? osaatko sä kutoo?"

Mut mä nautin. Otan sen käsityökulttuurin levittämisen kannalta.

Raiku kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Minusta sitä kuilua ei tarvitsisi olla, olisi vain erilaisia neulojia, joilla kaikilla on omat lähtökohtansa ja kiinnostuksenkohteensa. Erilaisuus pitäisi ehkä ottaa mahdollisuutena jakaa osaamista ja inpiraationlähteitä ym. Ei pitäisi halveksia toisia, jotka ostavat sellaisen lankafirman lankaa, joka itseä ei puhuttele - ihmisillä on valintoihinsa monia syitä.

Itse huomasin jossain vaiheessa alkavani lipsua elitismin puolelle, mutta jospa sitä osaisi jatkossa tarkkailla itseään ja vähän varoa, ettei vain syventäisi entisestään sitä mainittua kuilua. Tärkeintähän tässä on tekemisen ilo. :)

Anna kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. :) Aina joskus olen huomaavinani sitä tietynlaista "elitismiä", jossa kauneimmat ja parhaimmat neuleet on tehty norsunluupuikoilla bradpittinperskarvalangasta, ja seiskaveikka on käytännössä kirosana. Aina joskus sorrun siihen itsekin, mutta juuri viime päivinä olen itse asiassa nauttinut, kun neuloin kotimaisen lankafirman langoista saman kotimaisen lankafirman ohjeella sukkaa. :)

Jokaisella meistä on omat tarpeemme ja omat mahdollisuutemme lankojen ja välineiden hankkimiseen, ei se tee neulojasta yhtään huonompaa, jos välineet eivät ole sitä muotimerkkiä. Erilaisuus on rikkaus.

Liina kirjoitti...

Raiku ja Anna,
Halusin vielä kommentoida, että halveksintaa tapahtuu myös toisesta suunnasta.

Ja lopulta kyse on kai kuitenkin langoista, ei ihmisistä...

Kaisa kirjoitti...

Kansallista lankatehdasta on helppo osoittaa sormella - kuten minäkin olen tehnyt - kun on varaa hankkia parempaa.

Mutta kun esim. meillä on kohta kaksi vuotta eletty minun palkallani miehen ollessa työttömänä, ja viime talvena se palkka koostui 50-prosenttisesta osa-aikatyöstä, niin kyllä siinä kummasti alkavat markettilangat kiinnostaa jos neuloa meinaa. Tosin niin köyhäksi en tule, että akryyliin koskisin. :)

Jos meillä joskus taas molemmat saavat töitä ja on varaa muuhunkin kuin välttämättömään, niin ehkä palaan taas eliittilankoihin, kuka tietää...

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin on totuttu hifistelemään niillä perskarvalangoilla ja sukat pitää neuloa kärkialoituksella ja niin mutkikkailla malleilla että saman perskarvalangan saa niillä norsunluupuikoilla neuloa kolmeen kertaan ennenkuin ohjeen ymmärtää. Ei niitä sitten riitäkään 80 paria messuilla myytäväksi.
Olen vasta menettänyt 7 veikka neitsyyteni kun lapsi halusi sateekaarilangasta neuletakin.

Zelda kirjoitti...

Juuri näin olen itsekin tuntenut "omaa kässäintoani levittäessäni"! En niinkään tuolla neuletapaamisissa, mutta messuilla ja arkielämässä...

Anna kirjoitti...

Liina, varmasti onkin, itse vain lähinnä esim. ravelryä seuraamalla olen tutustunut tähän "elitismiin". Mutta kurjaa tuollainen halveksunta ja kuilun rakentaminen on, tapahtui se kumpaan suuntaan tahansa. Mielestäni kuitenkin on hyvä, että harrastajia löytyy joka lähtöön, ja myös se, että harrastusvälineitä löytyy joka lähtöön. :)

ArualMaria kirjoitti...

Asiaa - tuo kuilu on todellakin olemassa. On varmasti ollut mielenkiintoinen päivä! :)

helena kirjoitti...

Tikru - sä olit rohkea! Asiathan on asioita, eikä eriäviä mielipiteitä pidä ottaa henkilökohtaisesti. Jokainen olkoon sitä mieltä mitä on, hieno kirjoitus!

Leena kirjoitti...

Olla nyt tuolla puolella tai tällä puolella, siinäpä asetelma, neuloa sukkaa seiskaveikasta vain yhdenlaisella kantapäällä (joka muuten on hyvä) tai merinovilla-silkki-polyamidista kärjestä aloittaen. Siinähän se kuilu on, tahoilleen linnoittautuneiden ihmisten aikaansaama. Mutta kuilun yli kulkee siltana lanka. Lanka voi olla ostettu Pirtiltä, marketista tai nettikaupasta, mutta silti se kantaa ja yhdistää meidät kaikki (kuulun mummoihin) sukupolvien ketjuun, joka on alkanut historian hämärästä ja jatkuu vielä senkin jälkeen, kun nykyinen neulomisen suosio ja sen mukana välinefiilistely alkaa hiipua.
Harmi etten sattunut paikalle. Pidin kirjoituksestasi, sillä olin alkanut vähän pelätä...

Anonyymi kirjoitti...

Niin, kukin neuloo omista lähtökohdistaan. Elitimismi on todellakin ärsyttänyt välillä monessakin blogissa, sillä onko se pro-netti-neulojalta jotenkin pois, joku haluaa neuloa Novitan langoilla? Hienoa että Tikru on uskaltautunut kaventamaan kuilua, toivottavasti se kapeni kummastakin suunnasta.

Jii kirjoitti...

Asiaa! Tunnistan itsessäni ajoittaista elitismiä, vaikka aika usein tulee kansallisen lankafirmankin langoilla neulottua. Ja varsinkin se mitä kirjoitit kuilun pienentämisestä ja tietotaidon menettämisestä oli hyvä pointti.

Anonyymi kirjoitti...

Moikka!

Jäin miettimään hifistelyä, jossa en tosiaankaan voi olla se ekan kiven heittäjä... Mutta mitenhkähän me suhtauduttais miehiin, jotka jakavat ihmiset "hyviin ja pahoihin" esim. auton merkin tai iän mukaan tai yläkoulupissiksiin, jotka valikoivat kavereikseen ne, joitten vaatteet läpäisevät tietyn seulan. Millonkahan me oikeasti osattaisiin antaa arvo sille, joka vähiten tuhoaa megalankaostoksillaan yhteistä omaisuuttamme, joka parhaiten käyttäisi ne viimeiset langanpätkänsä... Sanoo hän, joka 40 täytettyään tajusi, ettei ikänä ehi neuloo uppeita lankojaan! Mutta asiaan: kuiluja kapeammiksi!

Kaisa kirjoitti...

Ja juuri joulun alla näin hienoa pohdiskelua!!!

Meillä Hämeenlinnassa koitamme iskeä monta kärpästä kerralla tai paremminkin lankakerää samaan kasaan, kun yhtä aikaa sekä kahvila, Tuomelan kässämartat että minä toisistame tietämättä haaveilimme neuletapaamisista. Sitten saimme haaveet toistemme tietoon ja nyt olemme perillisten viikkojen keskiviikkoina neuloneet kahvilassa. Viimeksi minulle opetettiin hauska tumpin raidoitus.

Alkavat vaan joka firman langat olla kohta niin hinnoissaan, että täytyy tarkistaa, mitä vapaa-ajan vakuutus pitää sisällään ;)

Tunnelmallista ja mahdollisimman helppoa jouluaikaa!

Kaisa,
joka kärsivällisesti odottaa SITÄ kirjaa ja joulua

routa kirjoitti...

kaunis Maija oli Taito-lehdessä, jotenkin jo ekaa kuvaa katsoessa tuli mieleen että onkohan siun sunnittelema.

verano kirjoitti...

Ulla kiittää! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...