Mä en ole pitsihuivi-ihminen (enneminkin 2o 2n-kaulahuivi kirkkailla raidoilla), mutta niiden neulominen, se on jotenkin uskomattoman tyydyttävää (juu, lähes.. ;)). Jopa mohairista helteessä. Mitä vaikeampi kuvio ja muuttuvampi mallikerta, useampi kartta.. Kasa haasteita, ongelmia ratkottavaksi ja nautinnollista selätettävää. Työn jäljen näkee lähes heti ja pitsineule on kaunista. Yksinkertaisesti siinä on jotain viehättävää ja hallitsevaa. Mielenkiintoista on ollut pikkuhiljaa löytää pitsihuivien maailmaan. Oman yksinkertaisen näkemyksen tajuaminen oli suorastaan hupaisaa kun havahduin siihen, että kas, huivin voi tehdä hyvinkin monesta suunnasta, monella tapaa. Kiri oli tästä hauska esimerkki. Meinas olla pää pyörällä, ennen kuin pääsi vauhtiin. Kiri muuten oli varsin tylsä, sama kuvio toistui miljoonasti.
Mysteryshawl kakkosen ohje on yhä tallessa ja tein siitä osittaisen version mummille jouluks. Se oli oikeastaan heräämisen paikka tuohon monimutkaisuuteen ja erilaisten kuvioiden lukemiseen. MS2 haluan tehdä vielä kokonaan joku päivä, mutta toisaalta pyrin siihen, etten tee samaa monesti. Malleja kun on maailma pullollaan, niin miksi ei maistaa mahdollisimman montaa.
Toki näihinkin varmasti kyllästyy ja kukaan ei ennätä pitää niin montaa huivia kuin syntyis (Tosin voihan ne tarjoilla sukulaisille lahjuksiks...), jos ei muuta tekis, mut silloin kun haluaa työn, joka vaatii keskittymiskykyä ja tarjoaa kasan haasteita niin kaivan pitsineulehuivin esille.
Ene on edistynyt pari pätkää, menossa kerroksella 13 ekaa mallikertaa. Aloitin työn 5 mm puikolla, mut sit tajusin, et Kiristä tuli valtava samalla langalla ja puikolla, joten pienensin puikkokoon 4,5 mm. Saa nähdä miten tuo vaikuttaa, mut voihan reuna olla vähän rimpsuisempi.
Onko kellään tehtynä Kiriä täyteen kokoon ja Eneä samalla langalla - puikoilla? Lähinnä kokovertailua kaipaan.
6 kommenttia:
Mulla on just se ongelma, että maailma on pullollaan ihania pitsihuiveja ja muakin tavallaan kiinnostais kokeilla tai "ottaa haltuun" joitakin suosikkeja. Mutkun mä en oikeasti käytä huiveja!
Pitäis ensin opetella käyttämään huiveja, niin sit niitä kannattais alkaa myös tekemään.
Samaisesta syystä en lähtenyt huivivaihtoon - en edes osaisi toivoa toisen tekemää huivia, kun en niitä omatekemiäkään paljon käytä.
Silti noissa pitsimalleissa on jotain tosi kutkuttavaa, joten kai mä sit niihinkin vielä joskus hurahdan :). Nytkin vähäsen syyhyttää :D.
Tai enemmänkin mulla pyörii mielessä, miten jonkun pitsimallin vois soveltaa vaikka johonkin pitsijakkuun tytöille..
Minäkään en sinänsä tunnustaudu pitsi-ihmiseksi (pitsiverhot yäk!) mutta pitsihuivien tai pitsisukkien neulominen on taivaallista! Ei ehdi kyllästyä. Ikinä ette tule näkemään minun tekemääni ainaoikein tai pelkkää sileää puseroa.
Mä oikeasti ihailen ihmisiä joilla on viitseliäisyyttä ja taitoa tehdä isoja upeita pitsihuiveja! Itse en viitsi edes kokeilla, jäisi kesken kuitenkin ja vaatisi multa liikaa hermoja...
Mä taas en melkein koskaan käytä koruja, mutta teen niitä usein, kun se on niin kiehtovaa. hassu juttu!
Pitsihuivien tekijäksi tunnustaudun minäkin. Itse en niitä osaisi pitää, vaan suosin pukeutumisessani varsin pelkistettyä linjaa. Sama vaiva tuntuu olevan muillakin kommentoivilla. Kummallista.
Omat tuotokseni päätyvät viimeistään jouluna pakettiin ja sukulaisten ja ystävien kaappiin tilaa viemään. :-)
Mutta ah ja voi sitä neulomisen iloa, kun saa pitsihuivia väkertää. Ja sitten se valmiin huivin pingotus, kun kuvio tasoittuu ja levittyy tayteen mittaansa. Ihanaa.
Viikonloppuna sain valmiiksi ja pingotin Oberlen kirjasta Folk shawls "Fir cone square Shawl"in. Suosittelen. Ainakin minä opin siinä uutta tekniikkaa paljon.
Kas. Minäkään en ole huivi-ihmisiä. En varsinkaan pitsi-. Mutta ei se estä niitä pakertamasta.
Tein systerille lahjaksi Interlocking Balloonsin kamelinkarvalangasta. Ei kutita, mutta ei juuri joustakaan - ja kallista oli (enkä usko, että systeri osa arvostaa materiaalia sen kummemmin, ei.neuloja kun on).
Lähetä kommentti