perjantaina, heinäkuuta 29, 2011

Räsymatto

Time to wash carpets. Some thoughts about old rag rugs and memories about working them. 

IMG_9670

Matoilla, etenkin räsymatoilla on aina ollut merkitys. Olin ehkä kahdeksan kun paukuttelin mummin ohjeistamana parimetrisen pätkän omaa mattoa kasaan. Räsymatto. Tutkailin mattoja lattioilla ja mietin, että tiedän melkein jokaisen tarinan, ostettuja mattojakin on, mutta tosi moni on mummin kutoma. Ja ne erottaa, niin väreistä ja väriyhdistelmistä, rytmityksistä kuin napakkuudesta. Ostomatot usein on lepsuja, loimet näkyy ja reunat aaltoilee, mummin matoissa ei. Ne on paukutettu kasaan puhtaalla lihasvoimalla, pidetty leveydessä tarkkuudella ja taidolla sekä kuteita on valittu niin keskenään, että ne uppoavat hyvin. Reunat on suorat, napakat, eikä varmasti menee mistään kohtaa mattoa sormet läpi, kuten kävi yhdelle onnettomalle matolle talvella puistelun yhteydessä.

IMG_9691

Kuteita leikattiin, inhosin sitä, olin huono, kude ei koskaan pysynyt tasalevyisenä ja katkeili, lakanat oli kivoja leikata, vaatteet inhoja. Piti kiemurrella. Mutta kudetta leikkasi milloin kukakin, sivupuhteina penkillä tuvan seinän vierellä, pyöritti isoiksi palloiksi päreiseen isoon vasuun. Sieltä sitten valittiin pallo jos toinenkin, mallailtiin vierekkäin ja mietittiin värejä. Yhdisteltiin ja valittiin lopulliset pallot mattoon. Oli jännää polkea viriöitä auki, pujotella sukkulaa edestakaisin, paukuttaa pirralla kerros tiiviiksi, siirtää pingotinta ja herkuin kohta oli aina se kun sai pyöräyttää tukkia eteenpäin, kiristää loimi taas sopivaksi ja jatkaa raitaa. Piti muistaa monta senttiä joku raita oli, milloin vaihtui ja mikä tuli seuraavaksi. Puoli metriä päivässä oli hyvä mitta saada kasaan. Siitä sai ylpeillä. Kun matto oli valmis se jäi pyörimään tukille, kunnes loimi oli kudottu täyteen. Sitten jossain vaiheessa kävi kutsu tulla solmimaan päitä ja lopulta sai oman maton kotiin.


IMG_9671

Eteisessä on pitkä sininen matto, katselin sitä tänään ja mietin että se on se uusi matto...ja havahduin, että kas, uusi ja uusi, sen mummi teki kun veli syntyi. Eli 28 vuotta sitten. Ja se on uusi matto, ollut lattialla sen 28 vuotta. Mikä kertoo hyvin tehtyjen mattojen kestävyydestä, käytettävyydestä ja ekologisuudesta. Omasta keittiöstä löytyy matto, joka on jomman kumman mummolan lattialta, tehty varmasti 1900-luvun puolivälin tienoilla. Päiden hapsut on jokseenkin entisiä, mutta solmut olemassa, reunat hyvät ja värit vähän haalistuneet, mutta silti kauniisti erottuvat... Täti kertoi joskus, että tunnisti matoista omat vaatteensa, joskus jopa katkerana.. Monta tarinaa, paljon jalkoja ja tassuja, pudonneita voileipiä ja läikkyneitä kahveja..

Niin, siis mattopyykin aika....

Late July

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on samanlaisia muistoja. Paitsi, että minun tehtäväni oli suunnitella maton mallit; värit ja raidoitus. Sekä laittaa aina tarvittava kude sukkulalle. Matoistani tuli aina hilittyjä.

Itse en lyhyenä ja hentona lapsena voinut kutoa. Sitä kokeillessa tuntui, että kaide oli liian kaukana ja painava, että tippuisin jakkaran ja puiden väliin, eivätkä jalat yltäneet kunnolla polkusille. Olisin kyllä halunnut. Ja haluaisin vieläkin kokeilla. Olen kyllä yhä lyhyt ja käsivoimat eivät ole kummoiset.

OP

Mia kirjoitti...

Hei Tikru.
Ihania muistoja herätti tuo postauksesi !Itse olen nyt onnellinen puiden omistaja , tarkoitus antaa omille lapsille samanlaisia " elämyksiä" .
PS:En siis ole ainoa jolla on matot pesemättä !!! Jospa tänään ryhdistäytyisin ... Pesemisestäkin tuli mieleen muistoja . Mummon kans pyörällä mentiin mattolaiturille ja aina lopuksi huuhdeltiin matot uimalla niiden kans .Mummo oli kuin pikkutyttö vedessä !!! Lämmintä kesän jatkoa , -Mia-

Neili kirjoitti...

Mukavia muistoja matoista. Minullakin on mummojen kutomia mattoja lattioilla. Hyvä on, sillä olen itse laistanut kutomisesta pölyn takia.

tikru kirjoitti...

Op, sain omani suunnitella myös, mutta seurasin ensin silmä kovana miten sekin homma hoidetaan...

Mia, meillä matot huuhdeltiin myös usein uimalla, nyt teknologia kehittyy ja painepesuri hoitaa hommat, itku voiskin päästä noitten karvojen kanssa jos käsin jynssäisin.

Neili, mäkään en oo kutonu sitten kouluaikojen, mutta hyvin sen näköjään muistaa..

enkulin käsityöt kirjoitti...

Räsymatot ovat parhaita ja täynnä muistoja.

Mimmiliinukka kirjoitti...

Ihania muistoja. Meillä matot teki kylän eräs nyt jo edesmennyt mummeli, niitä mattoja olikin sitten melkein joka mökissä ja yhdessä ne mummon kans sieltä haettiin. Kiitos, että muistutit ;D;D

Elli ja Aura kirjoitti...

Meillä on istuttu rantakalliolla kesäsin ja leikattu kuteita, jopa sukista :D Nykyään äidillä on joku täti joka leikkelee niitä silkasta ilosta. Äiti tosin vielä paukuttelee, itse en ole lähes 10 vuoteen tehnyt mattoa, ja äiti välillä suunnittelee aloittavansa räsymattoblogin.
Elli

Usimarjaana kirjoitti...

Suhteeni räsymattoihin on miltei samanlainen... vihasin myös kuteiden leikkausta, en tykkää siitä edelleenkään, lakanatkin revin. Mummin muisto elää lattioillamme ja kestävät kulutusta suuresta iästään huolimatta vielä kauan! Pienillä korjauksilla saisi muutaman maton käyttökuntoon, mikälie loimen rikkonut... mutta ehkä teenkin niistä lisää koristetyynyjä. Olen palannut itse puiden ääreen ja paukutellut jo muutaman maton jättääkseni muistoja jälkipolville.

Olen nyt itse töissä "neuvonta-asemalla", vastaavassa paikassa kuin mummini kanssa kävin lapsena kutomassa... siellä on minun elämäni. Tykkään!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...