Räsymatto

Time to wash carpets. Some thoughts about old rag rugs and memories about working them. 



Matoilla, etenkin räsymatoilla on aina ollut merkitys. Olin ehkä kahdeksan kun paukuttelin mummin ohjeistamana parimetrisen pätkän omaa mattoa kasaan. Räsymatto. Tutkailin mattoja lattioilla ja mietin, että tiedän melkein jokaisen tarinan, ostettuja mattojakin on, mutta tosi moni on mummin kutoma. Ja ne erottaa, niin väreistä ja väriyhdistelmistä, rytmityksistä kuin napakkuudesta. Ostomatot usein on lepsuja, loimet näkyy ja reunat aaltoilee, mummin matoissa ei. Ne on paukutettu kasaan puhtaalla lihasvoimalla, pidetty leveydessä tarkkuudella ja taidolla sekä kuteita on valittu niin keskenään, että ne uppoavat hyvin. Reunat on suorat, napakat, eikä varmasti menee mistään kohtaa mattoa sormet läpi, kuten kävi yhdelle onnettomalle matolle talvella puistelun yhteydessä.



Kuteita leikattiin, inhosin sitä, olin huono, kude ei koskaan pysynyt tasalevyisenä ja katkeili, lakanat oli kivoja leikata, vaatteet inhoja. Piti kiemurrella. Mutta kudetta leikkasi milloin kukakin, sivupuhteina penkillä tuvan seinän vierellä, pyöritti isoiksi palloiksi päreiseen isoon vasuun. Sieltä sitten valittiin pallo jos toinenkin, mallailtiin vierekkäin ja mietittiin värejä. Yhdisteltiin ja valittiin lopulliset pallot mattoon. Oli jännää polkea viriöitä auki, pujotella sukkulaa edestakaisin, paukuttaa pirralla kerros tiiviiksi, siirtää pingotinta ja herkuin kohta oli aina se kun sai pyöräyttää tukkia eteenpäin, kiristää loimi taas sopivaksi ja jatkaa raitaa. Piti muistaa monta senttiä joku raita oli, milloin vaihtui ja mikä tuli seuraavaksi. Puoli metriä päivässä oli hyvä mitta saada kasaan. Siitä sai ylpeillä. Kun matto oli valmis se jäi pyörimään tukille, kunnes loimi oli kudottu täyteen. Sitten jossain vaiheessa kävi kutsu tulla solmimaan päitä ja lopulta sai oman maton kotiin.




Eteisessä on pitkä sininen matto, katselin sitä tänään ja mietin että se on se uusi matto...ja havahduin, että kas, uusi ja uusi, sen mummi teki kun veli syntyi. Eli 28 vuotta sitten. Ja se on uusi matto, ollut lattialla sen 28 vuotta. Mikä kertoo hyvin tehtyjen mattojen kestävyydestä, käytettävyydestä ja ekologisuudesta. Omasta keittiöstä löytyy matto, joka on jomman kumman mummolan lattialta, tehty varmasti 1900-luvun puolivälin tienoilla. Päiden hapsut on jokseenkin entisiä, mutta solmut olemassa, reunat hyvät ja värit vähän haalistuneet, mutta silti kauniisti erottuvat... Täti kertoi joskus, että tunnisti matoista omat vaatteensa, joskus jopa katkerana.. Monta tarinaa, paljon jalkoja ja tassuja, pudonneita voileipiä ja läikkyneitä kahveja..

Niin, siis mattopyykin aika....